Miesprostituoitu maaseudun tulevaisuus ilmoitukset

Säännös on poikkeus siitä yleisestä säännöstä, että rikokseen yllyttäminen on rangaistavaa vain, jos pääteko tai sen rangaistava yritys tapahtuu. Jos yllytyksen johdosta annetaan perätön lausuma, nykyisen lain mukaan yllyttäjä tuomitaan rangaistukseen sen lainkohdan mukaan, jonka pääteko toteuttaa. Perättömästä lausumasta on rikoslain ulkopuolella erikoissäännös.

Rangaistavuuden edellytyksenä on lainkohdan mukaan se, että lausuma tai salaaminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että isyys on vahvistettu virheellisesti. Väärää ja todistamatonta ilmiantoa koskeva rikoslain 26 luku on alkuperäistä vuonna säädettyä rikoslainsäädäntöä lukuun ottamatta 1 §: Väärällä ilmiannolla ahtaammassa mielessä tarkoitetaan viranomaiselle tehtyä ilmoitusta, jossa totuudenvastaisesti väitetään jonkun syyllistyneen rikokseen.

Sellaisesta rikoksesta on säännöksiä rikoslain 26 luvun 1, 3 ja 4 §: Rikoslain 26 luvun 1 §: Rikoksen tunnusmerkit toteutuvat syyttämällä tuomioistuimen tai muun viranomaisen edessä toista rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt, tai tekemällä perätön ilmianto, joka johtaa syytteen nostamiseen toista vastaan. Tahona, jolle perätön ilmianto voidaan tehdä, on se, jonka toimista syytteen nostaminen riippuu. Näin ollen lainkohdassa tarkoitettu perätön ilmianto voi toteutua esimerkiksi viralliselle syyttäjälle, syyteoikeuden omaavalle erityisviranomaiselle, poliisille tai asianomistajallekin annetuilla väärillä tiedoilla.

Vastoin parempaa tietoa tehdyssä väärässä ilmiannossa rikoksentekijän tahallisuuteen kuuluu tieto siitä, ettei ilmiannon kohteeksi joutunut ole tehnyt sitä rikosta, johon hänen väitetään syyllistyneen. Rangaistusasteikkona lainkohdassa tarkoitetusta rikoksesta on vähintään kolmen kuukauden ja enintään neljän vuoden vankeusrangaistus tai erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä teosta enintään kahden vuoden vankeus tai sakko.

Erityinen ankarampi asteikko on pykälän 2 momentissa. Jos syytetty on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin yhdeksi vuodeksi vankeuteen ja rangaistus on ainakin osaksi pantu täytäntöön, väärän ilmiannon rangaistus on vankeutta vähintään kaksi ja enintään kahdeksan vuotta. Rikoslain 26 luvun 3 §: Näin ollen rangaistavaa on myös sellainen vastoin parempaa tietoa tehty väärä ilmianto, jonka perättömyyden virallinen syyttäjä tai poliisi havaitsee omassa tutkinnassaan tai jonka tueksi ei tutkinnassa ilmene syytteen nostamiseen edellytettäviä todennäköisiä perusteita.

Säännöksen mukaan myös asianomistajalle tai syytteen nostamisesta päättävälle erityisviranomaiselle vastoin parempaa tietoa tehty väärä ilmianto on rangaistavaa, vaikka syytetoimiin ei ryhdytäkään.

Rikoslain 26 luvun 4 §: Tällaisessa tapauksessa ilmiannon tekijä ei tiedä ilmiantonsa totuudenvastaisuutta, vaan luulee ilmiannon kohteen syyllistyneen väitettyyn rikokseen.

Lainkohdan tarkoittaman väärän ilmiannon rangaistavuuden edellytyksenä on, että ilmiannon tekijä itse on nostanut syytteen tuomioistuimessa tai ilmiannon johdosta syyte on muuten nostettu.

Rangaistavuuden edellytyksenä on lainkohdan mukaan myös se, ettei ilmiannon tekijä voi näyttää sitä toteen. Sellaisen ilmiannon, jota ei ole tehty vastoin parempaa tietoa, rangaistavuuden poistaminen ei kuitenkaan edellytä, että ilmiannon tekijän olisi kyettävä antamaan langettavaan tuomioon riittävä täysi näyttö ilmiantonsa tueksi. Pykälän 2 momentin mukaan nimittäin rangaistavuus poistuu, kun ilmiannon tekijä tuo esiin todennäköisiä syitä ilmiantonsa tueksi.

Ilmiantajan rangaistuksesta vapautumiseen riittää se, että havaitaan ilmiantajalla olleen järkeviä ja objektiivisia perusteita toimilleen siten, että syytteen nostamista tai ilmiannon tekemistä ei voida pitää umpimähkäisenä. Rikoslain 26 luvun 2 §: Se voi toteutua ensinnäkin perättömän tai raskauttavan seikan esiin tuomisella, joka on aiheuttanut syytteen rikoksesta. Teko voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti tai esimerkiksi aihetodisteita vääristelemällä.

Toiseksi, epäsuora väärä ilmianto voi toteutua poistamalla todisteita jonkun syyttömyydestä, mikä on myötävaikuttanut syytteen nostamiseen.

Kyse voi olla esimerkiksi asiakirjan hävittämisestä tai rikoksen yhteydessä syntyneiden jälkien poistamisesta. Kolmanneksi, epäsuoraa väärää ilmiantoa on myös syytteen nostamisen jälkeen tapahtuva syytetyn syyttömyyttä osoittavien todisteiden hävittäminen ja, neljänneksi, perättömän tai raskauttavan seikan tuominen esiin syytteen nostamisen jälkeen. Epäsuora väärä ilmianto kohdistuu syyttömään, mistä seikasta myös rikoksentekijä on ollut tietoinen. Lisäksi rikoslain 26 luvun 2 § edellyttää tarkoitusta saattaa toinen rangaistuksen alaiseksi.

Rikoslain 26 luvun 5 § mainitsee väärää ilmiantoa koskevan erityisseuraamuksen. Sen mukaan väärästä ilmiannosta tuomittu on velvoitettava korvaamaan asianomistajalle tuomion painattamisesta sanomalehteen aiheutuvat kulut, jos asianomistaja sitä vaatii. Oikeudenkäyntiaineiston totuudellisuutta osaltaan turvaavana säännöksenä on mainittava vielä rikoslain 16 luvun 20 §: Sen eräinä tekomuotoina ovat rikoksentekijän avustaminen rikoksen salaamisessa tai rikosta koskevien todisteiden hävittämisessä.

Rikoksen suosiminen on ankaramman rangaistusasteikon alainen, jos se tapahtuu omanvoitonpyynnöstä. Rikoksen suosimisen rangaistus ei saa olla korkeampi kuin rangaistus avunannosta kyseiseen rikokseen. Pykälän 2 momentin mukaan rikoksen suosimista koskeva säännös ei ulotu rikoksentekijän rikoslain 16 luvun 10 §: Lainkäyttöön kohdistuvana rikoksena pidetään edellä mainittujen rikosten lisäksi törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämistä, mistä on säännös rikoslain kokonaisuudistuksen toisen vaiheen yhteydessä hyväksytyssä rikoslain 16 luvun 19 §: Säännöksessä on lueteltu eräitä törkeitä rikoksia, joiden hankkeilla olemisesta tietoisen tulee ajoissa, kun rikos on vielä estettävissä, ilmoittaa siitä joko viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa.

Säännös ei koske rikosta valmistelevan lähisukulaisia eikä eräitä muitakaan häneen läheisessä suhteessa olevia henkilöitä. Rikoslain 36 luvun 1 §: Prosessipetoksella tarkoitetaan tuomioistuimen tai muun lainkäyttöviranomaisen erehdyttämistä rikos-, riita- tai hallintolainkäyttöasiassa antamaan jotakin osapuolta taloudellisesti suosiva tai vahingoittava virheellinen päätös.

Oikeudenkäyttöä voidaan pitää rikosoikeudellista suojelua tarvitsevana elimellisenä kokonaisuutena. Rikoslainsäädännössä ei kuitenkaan nykyisin ole lainsäädännöllistä kokonaisuutta, joka sisältäisi keskeiset oikeudenkäyttöön kohdistuvia rikoksia koskevat säännökset.

Haittana on säännösten epäyhtenäisyys ja havainnollisuuden puute. Kun osa voimassa olevista säännöksistä on iältään vanhoja, niitä on nykyoloissa vaikeaa soveltaa käytäntöön. Perätöntä lausumaa koskeva, vuonna kokonaan uudistettu rikoslain 17 luku ei ole oikeuskäytännössä aiheuttanut kovin merkittäviä tulkintavaikeuksia. Tavallisimmin säännösten tulkitsemisvaikeudet kohdistuvat rikoksena pidettävän perättömän lausuman erottamiseen havaintojen ja muistin rajoittuneisuudesta, epätarkkuudesta tai virhelähteistä johtuvista epätosiksi osoittautuvista lausumista.

Kun epäselvissä tapauksissa virheelliseksi osoittautuvaa lausumaa rikosoikeudellisten tulkintaperiaatteiden mukaisesti on pidettävä pikemmin inhimillisen havainto- ja muistikyvyn rajallisuudesta johtuvana kuin perättömänä lausumana rikoslain 17 luvussa tarkoitetussa mielessä, etenkin tuottamuksellista perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä sovelletaan oikeuskäytännössä varsin harvoin.

Perätöntä lausumaa koskevat säännökset ovat tarpeettoman monimutkaisia. Rikostunnusmerkistöt on eroteltu sen mukaan, missä ominaisuudessa ja minkä viranomaisen toimittamassa menettelyssä perätön lausuma on annettu. Säännösten törkeysporrastus ei siten ole sellainen, jota on käytetty nykyisessä rikoslainsäädännössä ja joka on ehdotettu yleisesti muuten omaksuttavaksi rikosoikeuden uudistamisessa.

Perättömän lausuman rangaistavuusasteeseen vaikuttavat tarpeettoman paljon sellaiset seikat, jotka eivät ole vain lausuman antajan toimista riippuvaisia, muun muassa se, onko joku tuomittu rangaistukseen perättömän lausuman johdosta. Vaikka perätöntä lausumaa useissa tapauksissa on pidettävä varsin vakavana rikoksena, voimassa olevissa säännöksissä olevat rangaistusasteikot ovat paikoin epäsuhtaisen ankaria.

Siitä, milloin perätön lausuma rikoksena täyttyy, ei ole laissa säännöstä lainkaan, vaan rikoksen toteutumisajankohta on määritelty oikeuskäytännön ratkaisuin. Oikeudenkäynnin asianosaisen velvollisuus pysyä totuudessa on säännelty osaksi puutteellisesti ja osaksi epäjohdonmukaisesti.

Yleisistä oikeudellisista periaatteista johtuu, että rikoksesta epäilty tai syytetty ei ole velvollinen pysymään totuudessa. Rikosasian asianomistaja ja riita-asian kumpikin asianosainen ovat asiaa oikeudessa käsiteltäessä velvollisia pysymään totuudessa. Perätöntä lausumaa koskevien säännösten mukaan väärän tiedon antaminen tai asiaan kuuluvan seikan salaaminen on kuitenkin rangaistavaa vain, jos asianosaista on kuultu totuusvakuutuksen nojalla.

Totuusvakuutuksen nojalla kuulusteleminen on käytännössä hyvin harvinaista. Esitutkinnassa rikosasian asianomistaja on kuitenkin perätöntä lausumaa koskevan rangaistuksen uhalla velvollinen pysymään totuudessa, vaikka hänellä ei ole vastaavaa uhkaa häntä tuomioistuimessa kuultaessa. Edellä sanotun perusteella perätöntä lausumaa koskevien rikosoikeudellisten säännösten uudistamiseen rikoslain kokonaisuudistuksessa on tarvetta. Väärä ilmianto on rikoksena varsin samanlainen kuin perätön lausuma.

Kummassakin on kyse väärien tietojen antamisesta, josta voi olla seurauksena epäoikeudenmukainen ja tosiasioihin perustumaton tuomioistuimen tai muun lainkäyttöviranomaisen ratkaisu. Rikoslain säätämisaikaan väärä ilmianto kuitenkin ymmärrettiin läheisesti kunnianloukkaukseen verrattavaksi rikokseksi.

Sen vuoksi väärää ilmiantoa koskevat säännökset sijoitettiin lähelle kunnianloukkauksia koskevaa rikoslain 27 lukua. Tällä vuosisadalla käsitykset ovat muuttuneet ja väärä ilmianto ymmärretään nykyään yleensä oikeudenhoitoon kohdistuvaksi rikokseksi. Tällä kannalla oli myös rikosoikeuskomitea mietintöönsä sisältyvässä rikoslain runkosuunnitelmassa komiteanmietintö Useiden ulkomaiden rikoslaeissa on oikeudenkäynneissä tarvittavan todistusaineiston vääristelemistä koskevia nimenomaisia säännöksiä.

Suomen rikoslaissa tällaisia yhtenäisiä säännöksiä ei ole, vaan todistusaineistoon kohdistuvat laittomat toimenpiteet on säädetty rangaistaviksi eräiden rikosten yksittäisinä tekomuotoina. Tällaisia säännöksiä ovat lähinnä rikoksen suosiminen rikoslain 16 luvun 20 § ja epäsuora väärä ilmianto rikoslain 26 luvun 2 §. Todistusaineiston vääristeleminen voi toteuttaa myös jonkin väärennysrikoksen uusi vuonna säädetty rikoslain 33 luku tunnusmerkit, mutta kyseiset säännökset eivät sinänsä ota huomioon väärennetyn asiakirjan tai muun todistuskappaleen käyttämistä oikeudenkäyttöön kuuluvassa menettelyssä.

Todistusaineiston vääristelemisessä on perättömän lausuman ja väärän ilmiannon tavoin kysymys siitä, että teon johdosta lainkäyttöratkaisu voi perustua vääriin tietoihin.

Väärän tiedon lähteinä ovat henkilöiden lausumien sijasta asiakirjat, esineet tai muut käytettävissä olevat todistuskappaleet. Eräiden maiden rikoslaeissa on säännöksiä, joiden mukaan rangaistavaa on oikeudenkäynnin todistajan tai asianosaisen painostaminen väkivaltaa tai uhkausta käyttämällä tai muulla siihen rinnastettavalla tavalla esimerkiksi jäämään pois oikeudenkäyntitilaisuudesta tai luopumaan asiasta.

Lainkäytössä on erittäin tärkeätä, että todistajia, asianosaisia tai oikeudenkäyntiin muussa ominaisuudessa osallistuvia ei painosteta väkivaltaa käyttämällä, uhkailemalla tai muulla tavalla.

Heidän on voitava antaa lausumansa myös ilman koston pelkoa. Voimassa olevassa rikoslaissa ei ole todistajan tai muun oikeudenkäynnissä tai muussa viranomaismenettelyssä kuultavan tai kuullun henkilön uhkaamista koskevaa nimenomaista säännöstä. Laitonta uhkausta koskeva säännös soveltuu tällaiseenkin uhkaamiseen. Lisäksi yllytys perättömän lausuman antamiseen sekä etenkin yritetty yllytys tällaiseen rikokseen sisältävät jo varsin laajan oikeudenkäynnissä tai muussa viranomaismenettelyssä kuultavaa henkilöä painostukselta suojaavan kriminalisoinnin.

Tällaisissa tapauksissa kysymykseen tulevia rangaistussäännöksiä ovat myös pahoinpitelyä koskevat säännökset, pakottaminen, kotirauhan rikkominen sekä kiristys ja törkeä kiristys. Oikeudenkäynnissä ja muussakin viranomaismenettelyssä annettavan todistelun saatavuus ja oikeellisuus ovat oikeudenkäytön asianmukaisuuden tukemiseksi keskeisen tärkeitä.

Jos todistajaan tai muuhun viranomaismenettelyssä kuultavaan henkilöön kohdistetaan väkivaltaa tai sen uhkaa tai heitä muuten uhataan, ei ainostaan loukata asianomaista henkilöä vaan samalla vaarannetaan myös lainkäytön toimivuutta ja uskottavuutta. Nykyiset rangaistussäännökset eivät riittävän selvästi ilmennä tätä erityistä uhkaa oikeusjärjestykselle eivätkä kaikin osin tarjoa myöskään riittävän laajaa rangaistusasteikkoa vakavimpien tekojen arvostelemiseksi.

Todistajan suojeleminen on myös kansanvälisesti arvioitu yhdeksi erityistä huomiota ja erityisiä toimenpiteitä vaativaksi ongelmaksi. Euroopan neuvostossa on valmisteilla suositus toimenpiteistä todistajan suojaamiseksi. Perätöntä lausumaa, väärää ilmiantoa ja todistusaineiston vääristelemistä koskevat säännökset ehdotetaan koottavaksi yhteen oikeudenkäyttöön kohdistuvia rikoksia koskevaan rikoslain lukuun.

Rikokset jaetaan törkeysasteisiin sellaisten periaatteiden mukaan, jotka ovat uusimmassa rikoslainsäädännössämme ja uudistusehdotuksissa vakiintuneet. Rangaistavan käyttäytymisen rajat eivät merkittävällä tavalla muutu. Ehdotuksen mukaan lievennettäisiin epäsuhtaisia ja tarpeettoman ankaria rangaistusasteikkoja. Ehdotuksessa ei ole tuomioistuinten ja muiden oikeudenkäyttöelinten suojaa julkisina viranomaisina koskevia säännöksiä.

On ilmeistä, että yleiset viranomaisia suojaavat rikosoikeudelliset säännökset, joita ehdotetaan uudistettaviksi samassa yhteydessä, ovat riittäviä suojaamaan vastaavasti myös oikeusviranomaisia. Samoin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia vuonna uudistettuja säännöksiä pidetään riittävinä myös oikeudenkäyttöelinten virkavastuun kannalta. Ehdotuksessa ei ole myöskään oikeudenkäynnissä niskoittelevaa asianosaista tai todistajaa tai siinä järjestystä rikkovaa tai häiritsevää tai loukkaavaa ilmaisua käyttävää henkilöä koskevia rangaistussäännöksiä.

Tällaisiin henkilöihin kohdistuvia pakkokeinoja ja rangaistusuhkia koskevat säännökset sakkorangaistusuhkineen liittyvät niin kiinteästi oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin säännöksiin, että niiden pysyttämistä prosessuaalisten säännösten yhteydessä on pidettävä paremmin perusteltuna kuin niiden siirtämistä rikoslakiin.

Rikoslain 15 luvun 1 § muodostaisi perätöntä lausumaa tuomioistuimessa koskevan säännöksen. Perättömään lausumaan tuomioistuimessa syyllistyisi 1 todistaja ja asiantuntija tuomioistuimessa, 2 asianosainen tuomioistuimessa totuusvakuutuksen nojalla kuulusteltaessa sekä 3 muu henkilö valan tai vakuutuksen nojalla tuomioistuimessa kuultaessa, jos hän antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä salaa siihen kuuluvan seikan.

Tuomioistuimessa annetun perättömän lausuman rangaistusasteikko olisi sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta. Siitä on kysymys, jos 1 joku valan tai vakuutuksen nojalla oikeudenkäyntiin rinnastettavassa viranomaismenettelyssä, 2 muu kuin rikoksesta epäilty rikosasian esitutkinnassa henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulusteltaessa tai 3 muu kuin epäillyn asemassa oleva poliisitutkinnassa tai siihen rinnastettavassa viranomaismenettelyssä henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulusteltaessa antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä salaa siihen kuuluvan seikan.

Rangaistus perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä olisi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Oikeushenkilön lakimääräinen edustaja, jota esitutkinnassa kuulustellaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta selvitettäessä, rinnastetaan 2 momentin mukaan rikoksesta epäiltyyn.

Ehdotetussa 15 luvun 3 §: Koska törkeä perätön lausuma tuomioistuimessa ääritapauksessa voisi olla varsin vakava rikos, rangaistusasteikoksi ehdotetaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Tuottamuksellinen perätön lausuma olisi 15 luvun 4 §: Muissa tapauksissa perätön lausuma olisi rangaistava vain tahallisena.

Tuottamuksellisen perättömän lausuman rangaistusasteikkona olisi sakko tai enintään kuuden kuukauden vankeus. Rikokseen osallistumista koskevista yleisistä säännöksistä johtuu, että toisen taivuttaminen tahallisen perättömän lausuman antamiseen rangaistaan sen lainkohdan mukaan, jonka mukaan yllyttäjä olisi tekijänä tuomittava. Jollei taivuttaminen johda perättömän lausuman toteutumiseen rikoksena, taivuttajaa rangaistaisiin ehdotetun 5 §: Rangaistus olisi sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi.

Väärään ilmiantoon ehdotetun 6 §: Rangaistukseksi väärästä ilmiannosta ehdotetaan sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta. Ehdotetussa 15 luvun 7 §: Sellainen rikos toteutuisi kätkemällä, hävittämällä, turmelemalla, muuntamalla tai muuten vääristämällä tuomioistuimessa tai rikoksen esitutkinnassa todisteena tarpeellinen esine, asiakirja tai muun todiste tarkoituksella saada syytön tuomituksi rangaistukseen tai muuten vahingoittaa toista.

Ehdotetun 2 momentin mukaan rangaistavaa todistusaineiston vääristelemisenä olisi myös vastaavanlaisen perättömän todisteen antaminen käytettäväksi tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa sekä sellaisen todisteen käyttäminen harhauttavalla tavalla. Todistusaineiston vääristelemisen rangaistusasteikoksi ehdotetaan sakkoa tai enintään kahden vuoden vankeutta.

Todistusaineiston vääristeleminen olisi ehdotetun 8 §: Rangaistus törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä olisi vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Pykälä koskisi oikeudenkäynnissä tai muussa viranomaismenettelyssä kuultavaan todistajaan, asiantuntijaan, muuhun kuultavaan tai asianosaiseen oikeudettomasti kohdistettua väkivaltaa tai uhkausta, jolla asianomaista estetään tai yritetään estää antamasta lausuntoa oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa, poliisitutkinnassa tai niihin rinnastettavassa muussa viranomaismenettelyssä tai jolla vaikutetaan tai yritetään vaikuttaa lausunnon sisältöön.

Rangaistavaa olisi myös tehdä tällaiselle kuultavalle väkivaltaa tai uhata häntä väkivallalla sen vuoksi, mitä hän on lausunut edellä tarkoitetussa kuulustelussa. Rangaistukseksi voitaisiin tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta. Ehdotetussa 15 luvun 10 §: Säännöksessä mainittujen rikosten valmisteilla olemisesta tietävän velvollisuutena on ilmoittaa rikoksesta ajoissa joko viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa.

Lainkohdassa mainitut ilmoittamisvelvollisuuden alaiset rikokset ovat vakavimpia valtiollisia rikoksia, henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia, yleistä vaaraa aiheuttavia rikoksia, törkeä ympäristön turmeleminen ja törkeä huumausainerikos. Ilmoittamatta jättämisen rangaistavuus edellyttää, että hankkeilla ollut rikos tehdään tai sitä yritetään. Rikossäännös ei koskisi ehdotuksen 2 momentissa mainittuja rikosta valmistelevaan läheisessä suhteessa olevia henkilöitä. Ilmiantovelvollisuutta ei 3 momentin mukaan olisi henkilöllä, jolla on laissa säädetty vaitiolovelvollisuus.

Rangaistus törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä olisi sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Ehdotuksen 11 § sisältää säännöksen rikoksentekijän suojelemisesta. Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän joutumista vastuuseen rikoksesta, tuomittaisiin rikoksentekijän suojelemisesta. Säännös ei koskisi rikokseen osallisia, rikoksentekijälle läheisiä henkilöitä eikä rikosta, josta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta.

Rangaistukseksi voitaisiin tuomita sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi. Perätöntä lausumaa pidetään yleensä niin sanottuna kansallisesti rajoittuneena rikoksena. Sen mukaisesti perätön lausuma Suomen rikoslain mukaan on rangaistava vain suomalaisessa tuomioistuimessa tai lainkäyttöviranomaisen edessä tehtynä. Suomi on vuoden alusta tullut Euroopan unionin jäseneksi. Kansainvälistymisen myötä lisääntyvät muutenkin sellaiset tapaukset, joissa oikeusasian käsittely ei rajoitu vain yhden maan tuomioistuimeen.

Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti perustetussa Kansainvälisessä tuomioistuimessa ja YK: Tästä syystä rikoslain 15 luvun 12 §: Sen mukaan perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä sovellettaessa tuomioistuimella tarkoitetaan myös Kansainvälistä tuomioistuinta ja muuta YK: Perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä sovellettaessa rikoksen on katsottu täyttyvän vasta silloin, kun kuuleminen tai kuulustelu päättyy.

Näin ollen rikoksen tunnusmerkit eivät toteudu, jos kuulusteltava ennen mainittua ajankohtaa oikaisee totuudenvastaisen lausumansa tai ilmaisee salaamansa seikan. Oikeusjärjestyksemme perustuu sille periaatteelle, ettei kukaan ole velvollinen myötävaikuttamaan oman rikosoikeudellisen vastuunsa toteuttamiseen esimerkiksi tunnustamalla syyllistyneensä rikokseen tai muuhun lainvastaiseen tekoon. Ehdotetun 15 luvun 13 §: Perätöntä lausumaa tuomioistuimessa koskeva säännös ehdotetaan rikoslain 15 luvun 1 §: Rangaistavaa olisi perättömän lausuman antaminen ensinnäkin todistajana tai asiantuntijana tuomioistuimessa, mikä on nykyisin säädetty rangaistavaksi rikoslain 17 luvun 1 ja 2 §: Toiseksi olisi rangaistavaa perättömän lausuman antaminen asianosaisena tuomioistuimessa totuusvakuutuksen nojalla, mistä rangaistussäännös nykyisin on rikoslain 17 luvun 3 a §: Kolmanneksi rangaistavaa säännöksen mukaan olisi perättömän lausuman antaminen muuten kuin todistajana tai asiantuntijana tuomioistuimessa valan tai vakuutuksen nojalla, josta säädetään nykyisin 17 luvun 3 §: Ehdotukseen ei sisälly asianosaisen totuusvelvollisuuden yleistä rangaistustehostetta.

Näin ollen tuomioistuimessa asianosaisen vastoin tuntemiaan tosiseikkojakin antama lausuma olisi rankaisematon, jollei sitä ole annettu totuusvakuutuksen nojalla. Lainvalmistelun aikaisemmissa vaiheissa on todettu, että asianosaisten totuudessapysymisvelvollisuus on nykyisin puutteellisesti järjestetty. Myös rikosoikeuskomiteassa esitettiin sellaisia käsityksiä, että vastoin parempaa tietoa tapahtuva valehteleminen oikeuden edessä olisi aina rangaistava perättömänä lausumana. Rikosoikeuskomitea ei tehnyt ehdotuksia asianosaisen perättömän lausuman rangaistavuuden laajentamiseksi, koska komitean käsityksen mukaan ongelman ratkaiseminen kaipasi lisäselvityksiä.

Riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyä uudistettaessa pyrittiin vahvistamaan asianosaisen kuulemisen käyttöä todistelutarkoituksessa. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §: Riita-asian asianosaisen kuulemista totuusvakuutuksen nojalla koskevaa lainkohtaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §: Hallituksen esityksen perusteluissa katsotaan, että totuusvakuutusta tulisi käyttää vain rajoitetusti.

Sitä ei tulisi käyttää silloin, kun sillä ei voida lisätä varmuutta siitä, puhuuko asianosainen totta. Esimerkkinä mainitaan tilanne, jossa asianosaiset puhuvat samasta seikasta eri tavoin. Valan tai vakuutuksen antamisesta huolimatta asianosaiset todennäköisesti pysyisivät kertomuksissaan, jolloin tuomioistuimen tietoon tulisi vain se, että jompikumpi asianosainen kertoo antamansa vakuutuksen vastaisesti.

Valmisteilla olevassa rikosasiain oikeudenkäyntiuudistuksessa ei ole ehdotettu asiallisia muutoksia asianosaisten kuulemista koskeviin lainkohtiin. Perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä valmisteltaessa on päädytty siihen, ettei ole tarkoituksenmukaista asettaa yleistä rangaistusuhkaa asianosaisen painostamiseksi täyttämään totuusvelvollisuutensa.

Perätöntä lausumaa koskevan rangaistuksenuhan liittämisen todistelutarkoituksessa tapahtuvaan asianosaisten kuulemiseen voidaan arvioida vain harvoin edistävän totuuden selvillesaamista. Toisaalta asianosaisena oikeudessa annetun väärän tiedon ja merkityksellisten tosiseikkojen salaamisen kriminalisoiminen toisi toteutettuna huomattavia tulkintavaikeuksia. Oikeudenkäynnissä on kyse kahden tai useamman asianosaisen välisestä suhteesta, jossa asianosainen usein tuo esiin ennen kaikkea sellaisia seikkoja, jotka tukevat hänen omia vaatimuksiaan, ja jättää vähemmälle huomiolle näitä vaatimuksia vastaan puhuvat vastapuolelle edulliset seikat.

Oikeudenkäynteihin joudutaan usein juuri siitä syystä, että asianosaisilla on riidan kohteena olevasta asiasta eriävät käsitykset.

Tosiseikkojen ymmärrettävän omasta näkökulmasta painottamisen ja omaksi eduksi tapahtuvan tulkitsemisen ero suoranaiseen valehtelemiseen ja salaamiseen on monissa tapauksissa vaikeata tehdä. Myös oikeudenkäynnin tavoitteiden kannalta saattaa olla eduksi, ettei asianosaisen kuulemiseen aina liity kuultavaan kohdistuvaa rangaistusuhkaa. Asianosainen saattaa liiaksikin varoa epävarmojen havaintojensa paljastamista, jos hänen on pyrittävä puolueettomaan ja ehdottoman oikeaan näkemykseen.

Muiden asianosaisten ja heidän avustajiensa sekä viime kädessä oikeuden puheenjohtajan tulisi kyetä vaatimaan tarkempaa selvitystä kertomuksen epävarmoista kohdista. Vastaisuudessakin olisi käytettävissä riita-asian asianosaisen kuuleminen totuusvakuutuksen nojalla sellaisista seikoista, joilla on erityistä merkitystä asian ratkaisulle, ja asianomistajan kuuleminen totuusvakuutuksen nojalla siitä, mitä ja minkä verran hän rikoksen johdosta on kärsinyt vahinkoa.

Ehdotettu kriminalisoinnin rajaus vastaa myös niitä näkökohtia, joiden perusteella oikeudenkäyntimenettelyn uudistuksissa on päädytty säilyttämään erillään asianosaisen kuuleminen todistelutarkoituksessa ja asianosaisen kuuleminen totuusvakuutuksen nojalla. Laaja kriminalisointi ei ilmeisesti toisi merkittävää hyötyä, mutta saattaisi jäykistää selvityksen saamista ja aiheuttaa perusteettomia tutkintoja perättömistä lausumista. Sitä paitsi totuudesta poikkeamiseen liittyy jo vakavimmissa tapauksissa rangaistusuhka ja myös muita asianosaiselle kielteisiä seurauksia.

Jos asianosainen vääriä tietoja antamalla aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein, hänet voidaan tuomita väärästä ilmiannosta. Väärien tietojen antaminen tuomioistuimelle asianosaisena kirjallisen todistuksen muodossa on jo nykyisin säädetty rangaistavaksi ja olisi sitä myös ehdotuksen mukaan.

Rikoksia viranomaisia vastaan koskeva ehdotettu rikoslain 16 luku sisältää rikossäännöksen väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle, joka pääkohdin vastaa nykyistä rikoslain 17 luvun 8 §: Väärien tietojen antaminen oikeudelle asianosaisena toteuttaa useissa tapauksissa niin sanotun prosessipetoksen tai sen yrityksen tunnusmerkit. Väärien tietojen antamisella oikeudenkäynnissä ei ole asianosaiselle edullista vaikutusta, ellei annetulle tiedoille löydy tukea muista lähteistä.

Asianosaisen teot, joilla pyritään vaikuttamaan todistajiin tai todisteisiin, voivat olla rangaistavia yllytyksenä tai yritettynä yllytyksenä perättömään lausumaan tai todistusaineiston vääristelemisenä taikka esimerkiksi väärennysrikoksena. Rankaisematonta väärien tietojen antaminen olisi lähinnä niissä tapauksissa, joissa asianosainen antaa yleisluonteisia omaa asemaansa tukevia vääriä tietoja saattamatta ketään toista syytteen tai muun viranomaisen toimenpiteen vaaraan. Vaikka asianosaisen totuusvelvollisuuden yleistä rangaistustehostetta ei vastaisuudessakaan olisi, asianosaisen tällainenkaan valehtelu ei ole vailla merkitystä hänen itsensä haitaksi.

Väärien tietojen antaminen asianosaisena oikeudessa on seikka, jonka tuomioistuin ottaa huomioon todisteena asiassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 5 §. Väärien tietojen antaminen heikentää asianosaisen yleistä luotettavuutta. Vääriä tietoja antaneen asianosaisen vastapuolella on usein mahdollisuus omilla lausumillaan tuoda tosiseikat tuomioistuimen tietoon. Perättömän lausuman tekotapoja ei ole nykyisessä rikoslain 17 luvussa säännelty täysin yhtenäisesti.

Ehdotuksen mukaan perätön lausuma voisi kaikissa tapauksissa toteutua kahdella tavalla, joko antamalla väärä tieto asiassa tai salaamalla asiaan kuuluva seikka ilman laillista syytä. Tässä tarkoitettu tahallinen perätön lausuma ei toteudu silloin, kun lausuman antaja kertoo totuudenmukaisena pitämänsä, mutta tosiasiassa virheellisen asiantilan. Tällöin voi kuitenkin toteutua ehdotetussa 15 luvun 4 §: Myös tapa, jolla lausuman antaja on tullut tietämään tosiseikan, on sellainen asia, joka kuuluu perättömässä lausumassa objektiivisen totuuden alaan.

Näin ollen esimerkiksi todistaja, joka kertoo nähneensä tietyn henkilön tehneen rikoksen toista vastaan, vaikka ei ole rikosta nähnyt, vaan kuullut siitä muilta, syyllistyy perättömän lausuman antamiseen, vaikka todellisuudessa kyseinen rikos hänen kertomallaan tavalla olisikin tapahtunut. Annettu tieto on väärä silloinkin, kun se ainoastaan joiltakin osin poikkeaa totuudesta.

Poikkeaminen voi olla myös esimerkiksi liioittelua tai jonkin totuudenvastaisen seikan lisäämistä sinänsä totuudenmukaiseen kertomukseen. Väärä tieto tulee antaa asiassa. Vaatimus vastaa voimassa olevaa lakia, joka ei edellytä, että lausumalla on merkitystä asiassa. Se, että perätön lausuma koskee asianhaaraa, joka ilmeisesti ei vaikuta asiaan, on rikoslain nykyisessä 17 luvun 7 §: Vastaava säännöstä ei ehdoteta enää otettavaksi lukuun.

Ehdotettu rangaistusasteikko mahdollistaa myös sakkorangaistuksen käytön, ja nykyiset toimenpiteistä luopumista koskevat säännökset antavat aikaisempaa laajemman harkintavallan myös tällaisten tapausten arvostelemiseen. Kuultavalla saattaa jossakin tilanteessa olla ymmärrettävä halu antaa virheellisiä tietoja omista toimistaan, vaikka niissä ei olisikaan kysymys seikoista, joista hänellä lain mukaan on oikeus vaieta.

Jos todistaja on perustellusti voinut uskoa totuudesta poikkeamisen olevan asian kannalta täysin merkityksetöntä, tällaiseen poikkeamiseen on perusteltua voida soveltaa tavanomaista lievempää arvostelua.

Todistajalle ei kuitenkaan ole syytä jättää oikeutta vapaasti harkita, mitkä seikat ovat asian kannalta merkityksellisiä. Siksi lähtökohdaksi on asetettu velvollisuus pysyä totuudessa kaikissa asiassa annettavissa tiedoissa. Pykälän rangaistusasteikkoa koskevien perustelujen yhteydessä on laajemmin käsitelty erityisen lievien tapausten arvostelua. Paitsi antamalla väärä tieto asiassa perätön lausuma voi rikoksena toteutua myös asiaan kuuluvan seikan salaamisella.

Salaamisen tunnusmerkistön toteutuminen ei edellytä, että kyseistä seikkaa olisi lausuman antajalta nimenomaisesti kysytty. Ehdotettu säännös perustuu sille ajatukselle, että lausuman antaja säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa on velvollinen omasta aloitteestaan antamaan asiaan kuuluvat tiedot.

Lausuman antajalle kohdistetulla nimenomaisella kysymyksellä voi olla kuitenkin sellainen indisiovaikutus, että kerrottavaksi pyydetyn seikan salaamista voidaan helpommin pitää tahallisena kuin sellaisen seikan, jonka kertomisen tarpeellisuuteen ei ole kiinnitetty lausuman antajan huomiota. Salaaminen on rangaistavaa perättömänä lausumana vain, jos salaaminen on tapahtunut ilman laillista syytä. Oikeusjärjestys antaa kuulusteltavalle useissa tapauksissa oikeuden jättää kertomatta määrätynlaisen seikan.

Lisäksi on tapauksia, joissa oikeusjärjestys suorastaan velvoittaa pitämään salassa määrätynlaisia tosiseikkoja. Käsiteltäessä rikosasiaa tuomioistuimessa syytetty ei ole totuusvelvollisuuden alainen. Tämä ilmenee oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 §: Eräistä säännöksistä kuitenkin johtuu, että syytetty tai rikoksesta epäilty on poikkeuksellisesti velvollinen vastaamaan hänelle esitettyihin kysymyksiin totuudenmukaisesti.

Rikoslain 16 luvun 20 a §: Kyseistä säännöstä vastaava rikossäännös ehdotetaan otettavaksi väärän henkilötiedon antamista koskevaan 16 luvun 4 §: Lain 16 luvun 5 §: Esimerkkeinä kieltäytymisoikeudesta voidaan mainita oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §: Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §: Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 48 §: Oikeudenkäynnissä voimassa olevasta salassapitovelvollisuudesta on säännös oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 23 §: Säännöksellä suojataan salassapitovelvollisuutta, joka liittyy virkaan tai julkiseen tehtävään, valtakunnan turvallisuuteen suhteessa vieraaseen valtioon, terveydenhuoltohenkilökunnan ja potilaan väliseen suhteeseen sekä asiamiehen tai oikeusavustajan ja hänen päämiehensä väliseen suhteeseen.

Perättömään lausumaan tuomioistuimessa voisi syyllistyä ensinnäkin todistaja tai asiantuntija häntä tuomioistuimessa kuultaessa. Tuomioistuimella tarkoitetaan niin yleisiä tuomioistuimia kuin erityistuomioistuimiakin sekä hallintotuomioistuimia. Ehdotettu kohta ei sovellu todistajana välimiesmenettelyssä kuullun henkilön antamiin lausumiin. Välimiesmenettelystä annetun lain 29 §: Tällaisessa kuulemisessa annettuun perättömään lausumaan kohta soveltuu. Kohdan mukaan perätön lausuma voi toteutua kuulusteltaessa asianosaista tuomioistuimessa totuusvakuutuksen nojalla.

Näköislehdet sisältävät samat tekstit, kuvat ja ilmoitukset kuin painetuissa lehdissä, mutta sähköisissä versioissa juttujen ulkoasua on hieman yksinkertaistettu. Kantrin näköislehtien arkistosta ovat lehdet aivan ensimmäisestä numerosta alkaen. Viesti-tilin käyttäjätunnukset ovat avaimesi sekä sisältöihin että omien tietojen hallintaan. Asiakaspalvelumme palvelee puhelimitse numerossa    arkisin klo 8— Usein kysytyt kysymykset -kohdasta löydät yleisimmät sisältöjen tilaamiseen, Viesti-tiliin kirjautumiseen ja palveluiden käyttöön liittyviä vastauksia.

Luo tunnukset Kirjaudu Kirjaudu ulos Omat tiedot. Maaseudun Tulevaisuus koostuu sekä kolme kertaa viikossa ilmestyvästä painetusta sanomalehdestä että jatkuvasti päivittyvästä MT. Kestotilaajan edut vuonna Painetun lehden kestotilaajana saat lehden liitteineen kotiisi kannettuna, eikä tilauksen uusimisesta tarvitse huolehtia, sillä kestotilaus on voimassa niin kauan kuin itse haluat. Edullisempi tilaushinta kuin vastaavan pituisen määräaikaisen tilauksen normaalihinta Lukuoikeus kaikkiin MT.

Tuotteet ja palvelut Yli vuotta maaseudun asialla. Tilaa uutiskirje Tilaa uutiskirjeemme ja olet aina ajan tasalla maaseudun parhaimmista uutisista. Viesti-tili Viesti-tilin käyttäjätunnukset ovat avaimesi sekä sisältöihin että omien tietojen hallintaan. Viesti-tilin käyttäjätunnuksilla voit esimerkiksi: Katsoa tilauksiasi Omat tiedot -sivulla Tehdä pysyvän tai väliaikaisen osoitteenmuutoksen Tehdä jakelunkeskeytyksen Lue lisää. Poliisi muistuttaa, että mitään liitetiedostoja ei kannata avata, ellei ole täysin varma lähettäjästä.

Keskusrikospoliisin Kyberrikostorjuntakeskuksen tietoon on tullut Cryptolocker- ja Cryptowall-nimisiin kiristyshaittaohjelmiin ransomware liittyviä rikosilmoituksia.

Näissä tekijä salaa haittaohjelman avulla saastuneen koneen kiintolevyt ja siihen liitetyt verkkolevyt. Tämän jälkeen tekijä vaatii uhria maksamaan bitcoineina, eli digitaalisena valuuttana, tietyn summan. Summaa vastaan tekijä väittää toimittavansa salauksen purkavan avaimen. Tyypillisesti tietokoneet saastuvat käyttäjän avatessa usein englanninkielisen sähköpostin liitteenä tulleen tiedoston. Saastuneen koneen ruudulle ilmestyy jossain muodossa lunnasvaatimus, jossa pyydetään maksu bitcoineissa.

Vaatimuksessa ilmoitetaan tyypillisesti aikaraja, jonka jälkeen vaadittu summa kasvaa. Viestissä saatetaan myös kertoa, montako tiedostoa on salattu.

Samalla tavoitteena oli suojata asianomistajaa mahdolliselta painostukselta. Tässä esityksessä kehitys on samansuuntainen. Eräissä vakavissa seksuaalirikoksissa on selvästi laajennettu virallisen syyttäjän syyteoikeutta. Tavoitteena on ollut yhtäältä osoittaa, että seksuaalirikoksetkin ovat paitsi asianosaisten myös koko yhteiskunnan kannalta vakava ongelma, johon yhteiskunnalla tulee olla tarvittaessa mahdollisuus reagoida vastoin yksittäisen rikoksen asianomistajan tahtoakin. Lisäksi on pyritty helpottamaan asianomistajan asemaa niin häneen mahdollisesti kohdistuvien uhkausten vähentämiseksi kuin myös säästämällä hänet siltä ratkaisulta, onko asiassa nostettava syyte.

Esitykseen sisältyy rangaistussäännöksiä eräistä sellaisista teoista, joita koskevaa lainsäädäntöä on pyritty yhtenäistämään kansainvälisin sopimuksin. Kansainvälisiä sopimuksia on laadittu muun muassa ehkäisemään toisen prostituutiosta hyötymistä, pornografisten julkaisujen valmistamista ja levittämistä sekä turvaamaan lasten oikeuksia.

Lisäksi Euroopan unionin hallitusten välisessä yhteistyössä on valmistunut yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevaan yleissopimukseen liittyvä pöytäkirja ja valmisteilla on korruption torjuntaa koskeva yleissopimus, jotka edellyttävät laajennuksia nykyisten lahjomista koskevien säännösten alaan. Voimassa olevan rikoslain 20 luvun 8 §: Ehdotukseen sisältyvä paritussäännös rikoslain 20 luvun 10 §: Sopimuksen voimaansaattamisen johdosta säädettiin tuolloin laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä.

Sopimuksen voimaantulon jälkeen käsitys siitä, mitä on pidettävä epäsiveellisenä julkaisuna, on yleisesti muuttunut. Nykyisin hyväksytään aikaisempaa huomattavasti avoimemmin alastomuutta kuvaavien ja seksuaalisuutta ilmentävien kuvausten esittäminen kuin sopimusta laadittaessa.

Erityisesti kirjallisissa esityksissä sallitaan käytännössä hyvin vapaa seksuaalisuhteiden kuvaus. Myös Suomen mainitun lainsäädännön tulkinta on vastaavasti muuttunut. Ehdotettuun rikoslain 17 lukuun sisältyvät uudet säännökset sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta markkinoinnista vastaavat nykyistä käsitystä mainitun sopimuksen edellyttämistä kriminalisoinneista.

Sopimuksen 34 artikla sisältää useita sitoumuksia suojella lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Erityisesti on ryhdyttävä sellaisiin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on estää lapsen houkutteleminen tai pakottaminen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin, lasten hyväksikäyttö prostituutiossa tai muussa laittoman seksuaalisen toiminnan harjoittamisessa sekä lasten hyväksikäyttö pornografisissa esityksissä tai aineistoissa.

Suomen nykyisen lainsäädännön on katsottu täyttävän sopimuksen nämä velvoitteet. Jossakin määrin erimielisyyttä on tosin ollut siitä, pitäisikö kaikkien lapsia suojaavien seksuaalirikossäännösten ikärajana käyttää sopimuksen mukaista 18 vuoden ikärajaa.

Kysymys on paljolti siitä, mitä keinoja eri ikäisten lasten rikosoikeudellisessa suojaamisessa pidetään tarkoituksenmukaisina. Esityksessä kriminalisointeja lapsen suojaamiseksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä ehdotetaan laajennettavaksi. Uusia säännöksiä olisivat ehdotettu rikoslain 17 luvun 20 § sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta ja rikoslain 20 luvun 9 § seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta.

Euroopan unionissa on vireillä useita hankkeita yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien rikosten torjumiseksi. Euroopan unionin jäsenvaltioiden väliseen rikosoikeudelliseen yhteistyöhön liittyviä hankkeita on valmisteltu unionisopimuksen VI osaston säännösten mukaisena hallitusten välisenä oikeus- ja sisäasioiden yhteistyönä ns. Euroopan unionin III pilari. Heinäkuun 26 päivänä allekirjoitettiin jäsenvaltioiden välinen yleissopimus Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta.

Syyskuun 27 päivänä allekirjoitettiin yleissopimukseen liittyvä pöytäkirja, joka velvoittaa jäsenvaltiot säätämään rangaistavaksi Euroopan yhteisöjen ja kansallisten virkamiesten Euroopan yhteisöjen taloudellisia etuja loukkaavat lahjusrikokset. Lisäksi on valmisteltu lähes samansisältöinen yleissopimus korruption torjunnasta. Yleissopimus korruption torjunnasta eroaa pöytäkirjasta siinä, että se koskee virkamiesten lahjontaa yleisesti, eikä ole sidoksissa Euroopan yhteisöjen varoille aiheutuvaan vahinkoon.

Myös yleissopimus korruption torjunnasta on asiallisesti lähes täysin valmis, ja se tullaan todennäköisesti allekirjoittamaan vuoden alkupuolella. Esityksen mukaan rikoslain 16 luvun 11 §: Laajennuksia ehdotetaan tarpeellisena täydennyksenä laajentamaan mainitut kriminalisoinnit suojaamaan sitä päätöksentekoa, joka on siirtynyt Euroopan unionissa muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtäväksi.

Ehdotetut laajennukset perustuvat osittain Euroopan unionissa valmisteltuihin sopimushankkeisiin Euroopan yhteisöjen palveluksessa olevien osalta, mutta sisältävät myös sopimushankkeista poikkeavia ratkaisuja. Mainitut sopimukset tulevat edellyttämään joitakin lisätarkistuksia Suomen rikoslakiin. Niiden osalta tullaan tekemään erillinen hallituksen esitys. Voimassa oleva 10 luku sisältää neljä uskonrauhan turvaamiseksi säädettyä pykälää. Luvun säännökset on uudistettu vuonna vahvistetulla lainmuutoksella.

Säännösten sisältöä on selostettu ehdotetun 17 luvun perusteluissa. Ehdotuksen mukaan uudet uskonrauhaa koskevat rangaistussäännökset sijoitettaisiin 17 lukuun rikoksista yleistä järjestystä vastaan.

Lukuun otettaisiin uskonrauhan rikkomista 10 § ja uskonnonharjoituksen estämistä 11 § koskevat säännökset, jotka korvaisivat nykyisen 10 luvun rangaistussäännökset. Tämän vuoksi voimassa oleva 10 luku ehdotetaan kokonaan kumottavaksi. Oikeudenkäyttö on valtion tehtäväpiiriin kuuluva alue, jonka asianmukainen toiminta edellyttää muiden keinojen ohella myös rangaistusuhkien käyttöä.

Julkisina viranomaisina tuomioistuimet ja muut oikeudenkäyttöelimet ovat suojattuja rikoksia julkisia viranomaisia vastaan koskevien säännösten välityksellä. Tuomioistuimilla on oikeudenkäymiskaaressa määritellyin edellytyksin valta rangaista sakolla niskoittelevaa asianosaista tai todistajaa taikka järjestystä rikkovaa tai loukkaavaa ilmaisua käyttävää henkilöä.

Omalta osaltaan oikeudenkäytön asianmukaisuutta turvaavat virkarikoksia ja julkisyhteisön työntekijän rikoksia koskevat säännökset. Lainkäytön yksi keskeinen periaate on pyrkimys aineelliseen totuuteen. Tuomioistuin tai muu lainkäyttöviranomainen ei voi useinkaan tehdä välittömiä ja omakohtaisia havaintoja käsiteltävänä olevassa asiassa ratkaisuihin vaikuttavista tosiseikoista, vaan sen on turvauduttava suullisiin, kirjallisiin tai muihin lähteisiin.

Lähdeaineistoina voivat olla muun muassa asianosaisten suulliset ja kirjalliset esitykset, todistajien lausumat, erilaiset asiakirjat ja esineet. Nykyisessä rikoslainsäädännössä on useita oikeudenkäytön lähdeaineiston totuudellisuutta varmistavia säännöksiä. Julkisina viranomaisina tuomioistuimet ovat suojattuja ensinnäkin väkivallan käyttöä ja sillä uhkaamista vastaan. Virkamiehen väkivaltaista vastustamista koskeva säännös rikoslain 16 luvun 1 §: Tuomioistuimen lahjominen on rangaistavaa rikoslain 16 luvun 13 ja 13 a §: Lakiin perustumaton ryhtyminen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluviin toimiin rangaistaan rikoslain 16 luvun 14 §: Tuomioistuimen pitämien tiedostojen ja sen hallussa olevien asiakirjojen hävittäminen, turmeleminen, kätkeminen tai anastaminen on rangaistavaa rikoslain 16 luvun 15 §: Väärien tai harhaanjohtavien henkilötietojen antaminen tuomioistuimelle on rangaistavaa viranomaisen erehdyttämisenä rikoslain 16 luvun 20 a §: Niin sanotun julkisen kotirauhan erityinen suoja rikoslain 24 luvun 1 ja 3 §: Virkarikoksia ja julkisyhteisön työntekijän rikoksia koskeva rikoslain 40 luku on uudistettu vuonna Luvussa ei ole tuomareiden tai muiden tuomioistuinten virkamiesten taikka lainkäyttöviranomaisten virkavastuuta koskevia erityisiä säännöksiä, vaan heidän virkavastuunsa määräytyy samojen säännösten mukaan kuin muidenkin virkamiesten.

Oikeudenkäymiskaaressa on säännöksiä, joiden mukaan oikeudenkäyntitilaisuudesta ilman laillista estettä poissaoleva tai muuten niskoitteleva asianosainen tai todistaja voidaan tuomita sakkoon. Siinä on myös loukkaavaa ilmaisua tai muuta järjestyksen rikkomista oikeudenkäynnissä koskevia säännöksiä. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 26 §: Sakon uhalla on kiellettyä sopimattomalla tavalla tapahtuva tuomarin jäävääminen oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 2 § tai asian käsittelyn häiritseminen oikeudessa, kieltäytyminen tottelemasta oikeutta tai sen puheenjohtajaa, muu tuomioistuimen arvon loukkaaminen tai loukkaavan tai epäkunnioittavan puhe- tai kirjoitustavan käyttäminen oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §.

Todistajaa, joka jää ilman laillista estettä pois oikeudenkäyntitilaisuudesta tai poistuu luvatta, rangaistaan sakolla oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 36 §. Oikeudenkäymiskaaressa on lisäksi uhkasakkoa ja muita pakkokeinoja koskevia säännöksiä.

Eräiltä osin sakkouhkaa koskevat oikeudenkäymiskaaren säännökset ovat menettäneet käytännöllisen merkityksensä. Tällaisia nykyoloissa vanhentuneita mutta muodollisesti voimassa olevia säännöksiä sisältyy oikeudenkäymiskaaren 28 ja 29 lukuun. Oikeudenkäymiskaaren 28 luku sisältää säännöksiä lainvoimaisesti tuomitun asian panemisesta oikeudessa uudelleen vireille ja tuomion tai päätöksen moittimisesta. Oikeudenkäymiskaaren 29 luku sisältää säännöksiä oikeudenkäynnin väärinkäyttämisestä.

Oikeudenkäyntiaineiston totuudellisuutta turvaavat rikosoikeudelliset säännökset sisältyvät ennen kaikkea perätöntä lausumaa koskevaan rikoslain 17 lukuun sekä väärää ja todistamatonta ilmiantoa koskevaan rikoslain 26 lukuun. Rikoslain 17 luku uudistettiin kokonaan vuonna todistuslainsäädäntöä koskeneen uudistuksen yhteydessä. Perätön lausuma voi toteutua kahdella tavoin, joko kertomalla asioista totuudenvastaisesti tai salaamalla sellaisia seikkoja, joilla käsiteltävänä olevassa asiassa olisi merkitystä.

Tahallisen tekomuodon ohella perättömän lausuman antaminen on eräissä tapauksissa rangaistavaa myös tuottamuksellisena. Perättömän lausuman rangaistavuusasteeseen vaikuttaa eräissä tapauksissa se, onko lausuma annettu valan tai sitä vastaavan vakuutuksen alaisena, sekä se, onko lausuman johdosta syytön tuomittu rangaistukseen tai syyllinen tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin ilman sellaista lausumaa olisi tuomittu.

Perätöntä lausumaa koskevissa säännöksissä on erikoislaatuista varsin pitkälle menevä mahdollisuus vapautua rangaistuksesta oikaisemalla totuudenvastainen lausuma. Poikkeuksena yleisistä rikokseen osallisuutta koskevista säännöksistä yritys houkutella toinen perättömän lausuman antamiseen on rangaistava, vaikka houkuteltu henkilö ei perätöntä lausumaa antaisikaan. Rikoslain 17 luvun 1 §: Pykälän 1 momentin mukaan rangaistuksena on vankeusrangaistus. Pykälän 2 momentissa on ankarampi rangaistusasteikko sen varalta, että lausuma on valalla tai vastaavalla vakuutuksella vahvistettu tai annettu kerta kaikkiaan tehdyn valan nojalla.

Säännöksen törkeysporrastus on osittain menettänyt käytännöllisen merkityksensä sen johdosta, että kuritushuonerangaistus on poistettu 19 päivänä heinäkuuta annetulla laajalla rikoslainsäädännön muutoksella.

Valaa koskevien säännösten uudistaminen vuonna on aiheuttanut muutenkin tarvetta tarkistaa rikoslain 17 luvun 1 §: Rikoslain 17 luvun 2 §: Rangaistusasteikkona on vankeutta vähintään kolme kuukautta ja enintään kuusi vuotta, jos lausuma on osaltaan vaikuttanut siihen, että syytön on tuomittu rangaistukseen tai syyllinen on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin ilman perätöntä lausumaa olisi tuomittu.

Lainkohdassa on lisäksi erityinen vähintään kuuden kuukauden ja enintään kahdeksan vuoden vankeuden käsittävä asteikko sellaisen tapauksen varalle, jossa syytetty on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin yhdeksi vuodeksi vankeuteen.

Rikoslain 17 luvun 3 §: Tällaiseen tilanteeseen voi joutua esimerkiksi konkurssivelallisena tai häneen rinnastettavana henkilönä konkurssisäännön 15 ja 17 §: Riita-asiassa molempien asianosaisten ja rikosasiassa asianomistajan on tehdessään selkoa seikoista, joihin hän vetoaa, ja lausuessaan käsityksiään vastapuolen esittämistä seikoista sekä vastatessaan kysymyksiin pysyttävä totuudessa oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 § ja 3 §: Rikosasiassa vastaaja ei ole velvollinen myötävaikuttamaan omaa rikosoikeudellista vastuutaan koskevien seikkojen selvittämiseen.

Tästä johtuen rikosasiassa vastaajalle ei voida asettaa myöskään velvollisuutta pysyä totuudessa. Muunkaan asianosaisen totuudessapysymisvelvollisuutta ei ole kuitenkaan yleisesti saatettu rangaistusuhan alaiseksi. Asianosaisen perätön lausuma oikeudessa on rangaistusuhan alainen vain silloin, kun asianosaista on kuultu totuusvakuutuksen nojalla.

Rikoslain 17 luvun 3 a §: Riita-asiassa totuusvakuutuksen nojalla voidaan kuulla näytön saamiseksi jompaakumpaa asianosaista tai molempia. Rikosasiassa sen sijaan totuusvakuutuksen nojalla voidaan kuulla vain asianomistajaa ja häntäkin vain siitä, mitä ja minkä verran hän on rikoksen johdosta kärsinyt vahinkoa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §.

Totuusvakuutuksen nojalla kuulusteltaessa annettu perätön lausuma on säädetty rangaistavaksi myös tuottamuksellisena. Vaikka riita-asiassa asianosaisen kuulustelu totuusvakuutuksen nojalla on yleensä sallittua, tällaista mahdollisuutta näytön hankkimiseksi ei käytetä oikeuskäytännössä kovin usein.

Asianomistajan kuulustelu totuusvakuutuksen nojalla rikosasiassa rikoksen johdosta kärsimästään vahingosta on hyvin harvinaista. Riita-asiassa asianosaisia voidaan kuulustella todistelutarkoituksessa.

Tällainen kuulustelu tapahtuu pääsääntöisesti ennen muuta suullista todistelua oikeudenkäymiskaaren 6 luvun 2 §. Väärän tiedon antaminen tai asiaan kuuluvan seikan salaaminen tällaisessa kuulustelussa ei ole perättömänä lausumana rangaistavaa. Rikosasian esitutkinnassa annettu perätön lausuma on rangaistavaa rikoslain 17 luvun 4 §: Säännös ei sovellu rikoksesta epäillyn lausumiin.

Jonkun muun kuin rikoksesta epäillyn perätön lausuma on rangaistavaa silloin, kun se tapahtuu lausuman antajan henkilökohtaisesti läsnä ollen toimitetussa kuulustelussa. Näin ollen rangaistussäännös ei koske esimerkiksi esitutkinnassa todistajana tai asianomistajana kuullun henkilön alustavissa puhutteluissa tai puhelimitse antamaa totuudenvastaista lausumaa.

Säännös ei koske myöskään muiden viranomaisten kuin esitutkintaviranomaisten rikoksen johdosta toimittamissa kuulusteluissa annettuja perättömiä lausumia. Esitutkintaviranomaisena on poliisi, jollei erikseen ole toisin säädetty.

Erityissäännösten nojalla esitutkintaviranomaisia ovat muun muassa viralliset syyttäjät. Rikoslain 17 luvun 4 §: Esitutkinnassa annettu perätön lausuma on rangaistava ainoastaan tahallisena. Todistajalla ja asiantuntijalla sekä rikosasian asianomistajaan rinnastettavassa asemassa olevalla on asiallisesti vastaava totuusvelvollisuus kuin esitutkinnassa. Rikosasiassa syylliseksi epäiltyyn rinnastettavassa asemassa olevalla taas ei ole totuusvelvollisuutta.

Pykälässä säädetyn totuusvelvollisuuden rikkominen rangaistaan rikoslain 17 luvun 4 §: Perätön lausuma voi toteutua myös muun viranomaisen kuin tuomioistuimen tai esitutkintaviranomaisen edessä. Siitä on säännös rikoslain 17 luvun 5 §: Edellytyksenä on se, että kyseisellä viranomaisella on lakiin perustuva valtuus toimittaa todistajan tai asiantuntijan kuulusteluja käsittelemässään asiassa.

Säännökset, joiden mukaan muu viranomainen kuin tuomioistuin saa toimittaa todistajien tai asiantuntijoiden kuulusteluja, eivät ole yleisiä. Rikoslain 17 luvun 5 §: Perätön lausuma rikoksena ei toteudu välttämättä vielä silloin, kun on annettu totuudenvastainen lausuma tai salattu sellainen seikka, joka olisi pitänyt säännösten mukaan ilmaista.

Oikeuskäytännössä vallitsevan tulkintatavan mukaan perätön lausuma rikoksena toteutuu vasta sitten, kun lausuman antaneen henkilön kuuleminen, esimerkiksi todistajan kuulusteleminen tuomioistuimessa, päättyy. Vallitsevan tulkintatavan mukaan kuultavana olevalla henkilöllä on kuulustelun päättymiseen asti mahdollisuus oikaista kuulustelun kuluessa antamansa totuudenvastainen tieto tai ilmaista kuulustelun aikana salaamansa seikka.

Kuulemisen päättymisen jälkeen tapahtuvasta perättömän lausuman oikaisemisesta on säännös rikoslain 17 luvun 7 §: Jos joku on syyllistynyt perättömän lausuman antamiseen, mutta omasta aloitteestaan peruuttaa lausuman tai ilmaisee salaamansa seikan ennen tuomion antamista asiassa tai vahingon syntymistä toiselle, rangaistusta ei määrätä teon toteuttavan rikossäännöksen rangaistusasteikosta, vaan lausuman antajaa rangaistaan sakolla, jollei tuomioistuimen harkinnan mukaan jätetä rangaistusta kokonaan tuomitsematta.

Tuomioistuimella on lainkohdassa tarkoitettu valtuus myös silloin, kun perätön lausuma tai salaaminen koskee seikkaa, jolla ei ilmeisesti ole merkitystä käsiteltävänä olevassa asiassa. Vielä myöhemminkin tapahtuvalla perättömän lausuman oma-aloitteisella oikaisemisella on rikosoikeudellista merkitystä.

Jos perättömän lausuman aiheuttamat seuraukset ovat vielä korjattavissa, myöhemmin tapahtuva omaaloitteinen oikaiseminen muodostaa rikoslain 3 luvun 2 §: Tuomioistuimella on silloin valtuus tuomita myös sakkoa, vaikka sovellettavan lainkohdan rangaistussäännös sisältäisi yksinomaan vankeusrangaistuksen. Rikoslain 17 luvun 8 §: Yllytyksestä perättömään lausumaan on rikoslain 17 luvun 9 §: Yhden vuoden vankeudella tai sakolla rangaistaan sitä, joka koettaa vietellä toista kyseisessä luvussa mainittuun rikokseen.

Säännös on poikkeus siitä yleisestä säännöstä, että rikokseen yllyttäminen on rangaistavaa vain, jos pääteko tai sen rangaistava yritys tapahtuu. Jos yllytyksen johdosta annetaan perätön lausuma, nykyisen lain mukaan yllyttäjä tuomitaan rangaistukseen sen lainkohdan mukaan, jonka pääteko toteuttaa. Perättömästä lausumasta on rikoslain ulkopuolella erikoissäännös. Rangaistavuuden edellytyksenä on lainkohdan mukaan se, että lausuma tai salaaminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että isyys on vahvistettu virheellisesti.

Väärää ja todistamatonta ilmiantoa koskeva rikoslain 26 luku on alkuperäistä vuonna säädettyä rikoslainsäädäntöä lukuun ottamatta 1 §: Väärällä ilmiannolla ahtaammassa mielessä tarkoitetaan viranomaiselle tehtyä ilmoitusta, jossa totuudenvastaisesti väitetään jonkun syyllistyneen rikokseen.

Sellaisesta rikoksesta on säännöksiä rikoslain 26 luvun 1, 3 ja 4 §: Rikoslain 26 luvun 1 §: Rikoksen tunnusmerkit toteutuvat syyttämällä tuomioistuimen tai muun viranomaisen edessä toista rikoksesta, jota hän ei ole tehnyt, tai tekemällä perätön ilmianto, joka johtaa syytteen nostamiseen toista vastaan.

Tahona, jolle perätön ilmianto voidaan tehdä, on se, jonka toimista syytteen nostaminen riippuu. Näin ollen lainkohdassa tarkoitettu perätön ilmianto voi toteutua esimerkiksi viralliselle syyttäjälle, syyteoikeuden omaavalle erityisviranomaiselle, poliisille tai asianomistajallekin annetuilla väärillä tiedoilla. Vastoin parempaa tietoa tehdyssä väärässä ilmiannossa rikoksentekijän tahallisuuteen kuuluu tieto siitä, ettei ilmiannon kohteeksi joutunut ole tehnyt sitä rikosta, johon hänen väitetään syyllistyneen.

Rangaistusasteikkona lainkohdassa tarkoitetusta rikoksesta on vähintään kolmen kuukauden ja enintään neljän vuoden vankeusrangaistus tai erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä teosta enintään kahden vuoden vankeus tai sakko. Erityinen ankarampi asteikko on pykälän 2 momentissa. Jos syytetty on tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin yhdeksi vuodeksi vankeuteen ja rangaistus on ainakin osaksi pantu täytäntöön, väärän ilmiannon rangaistus on vankeutta vähintään kaksi ja enintään kahdeksan vuotta.

Rikoslain 26 luvun 3 §: Näin ollen rangaistavaa on myös sellainen vastoin parempaa tietoa tehty väärä ilmianto, jonka perättömyyden virallinen syyttäjä tai poliisi havaitsee omassa tutkinnassaan tai jonka tueksi ei tutkinnassa ilmene syytteen nostamiseen edellytettäviä todennäköisiä perusteita. Säännöksen mukaan myös asianomistajalle tai syytteen nostamisesta päättävälle erityisviranomaiselle vastoin parempaa tietoa tehty väärä ilmianto on rangaistavaa, vaikka syytetoimiin ei ryhdytäkään.

Rikoslain 26 luvun 4 §: Tällaisessa tapauksessa ilmiannon tekijä ei tiedä ilmiantonsa totuudenvastaisuutta, vaan luulee ilmiannon kohteen syyllistyneen väitettyyn rikokseen. Lainkohdan tarkoittaman väärän ilmiannon rangaistavuuden edellytyksenä on, että ilmiannon tekijä itse on nostanut syytteen tuomioistuimessa tai ilmiannon johdosta syyte on muuten nostettu.

Rangaistavuuden edellytyksenä on lainkohdan mukaan myös se, ettei ilmiannon tekijä voi näyttää sitä toteen. Sellaisen ilmiannon, jota ei ole tehty vastoin parempaa tietoa, rangaistavuuden poistaminen ei kuitenkaan edellytä, että ilmiannon tekijän olisi kyettävä antamaan langettavaan tuomioon riittävä täysi näyttö ilmiantonsa tueksi.

Pykälän 2 momentin mukaan nimittäin rangaistavuus poistuu, kun ilmiannon tekijä tuo esiin todennäköisiä syitä ilmiantonsa tueksi.

Ilmiantajan rangaistuksesta vapautumiseen riittää se, että havaitaan ilmiantajalla olleen järkeviä ja objektiivisia perusteita toimilleen siten, että syytteen nostamista tai ilmiannon tekemistä ei voida pitää umpimähkäisenä.

Rikoslain 26 luvun 2 §: Se voi toteutua ensinnäkin perättömän tai raskauttavan seikan esiin tuomisella, joka on aiheuttanut syytteen rikoksesta. Teko voidaan tehdä suullisesti tai kirjallisesti tai esimerkiksi aihetodisteita vääristelemällä.

Toiseksi, epäsuora väärä ilmianto voi toteutua poistamalla todisteita jonkun syyttömyydestä, mikä on myötävaikuttanut syytteen nostamiseen. Kyse voi olla esimerkiksi asiakirjan hävittämisestä tai rikoksen yhteydessä syntyneiden jälkien poistamisesta. Kolmanneksi, epäsuoraa väärää ilmiantoa on myös syytteen nostamisen jälkeen tapahtuva syytetyn syyttömyyttä osoittavien todisteiden hävittäminen ja, neljänneksi, perättömän tai raskauttavan seikan tuominen esiin syytteen nostamisen jälkeen.

Epäsuora väärä ilmianto kohdistuu syyttömään, mistä seikasta myös rikoksentekijä on ollut tietoinen. Lisäksi rikoslain 26 luvun 2 § edellyttää tarkoitusta saattaa toinen rangaistuksen alaiseksi.

Rikoslain 26 luvun 5 § mainitsee väärää ilmiantoa koskevan erityisseuraamuksen. Sen mukaan väärästä ilmiannosta tuomittu on velvoitettava korvaamaan asianomistajalle tuomion painattamisesta sanomalehteen aiheutuvat kulut, jos asianomistaja sitä vaatii.

Oikeudenkäyntiaineiston totuudellisuutta osaltaan turvaavana säännöksenä on mainittava vielä rikoslain 16 luvun 20 §: Sen eräinä tekomuotoina ovat rikoksentekijän avustaminen rikoksen salaamisessa tai rikosta koskevien todisteiden hävittämisessä.

Rikoksen suosiminen on ankaramman rangaistusasteikon alainen, jos se tapahtuu omanvoitonpyynnöstä. Rikoksen suosimisen rangaistus ei saa olla korkeampi kuin rangaistus avunannosta kyseiseen rikokseen. Pykälän 2 momentin mukaan rikoksen suosimista koskeva säännös ei ulotu rikoksentekijän rikoslain 16 luvun 10 §: Lainkäyttöön kohdistuvana rikoksena pidetään edellä mainittujen rikosten lisäksi törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämistä, mistä on säännös rikoslain kokonaisuudistuksen toisen vaiheen yhteydessä hyväksytyssä rikoslain 16 luvun 19 §: Säännöksessä on lueteltu eräitä törkeitä rikoksia, joiden hankkeilla olemisesta tietoisen tulee ajoissa, kun rikos on vielä estettävissä, ilmoittaa siitä joko viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa.

Säännös ei koske rikosta valmistelevan lähisukulaisia eikä eräitä muitakaan häneen läheisessä suhteessa olevia henkilöitä. Rikoslain 36 luvun 1 §: Prosessipetoksella tarkoitetaan tuomioistuimen tai muun lainkäyttöviranomaisen erehdyttämistä rikos-, riita- tai hallintolainkäyttöasiassa antamaan jotakin osapuolta taloudellisesti suosiva tai vahingoittava virheellinen päätös. Oikeudenkäyttöä voidaan pitää rikosoikeudellista suojelua tarvitsevana elimellisenä kokonaisuutena.

Rikoslainsäädännössä ei kuitenkaan nykyisin ole lainsäädännöllistä kokonaisuutta, joka sisältäisi keskeiset oikeudenkäyttöön kohdistuvia rikoksia koskevat säännökset.

Haittana on säännösten epäyhtenäisyys ja havainnollisuuden puute. Kun osa voimassa olevista säännöksistä on iältään vanhoja, niitä on nykyoloissa vaikeaa soveltaa käytäntöön. Perätöntä lausumaa koskeva, vuonna kokonaan uudistettu rikoslain 17 luku ei ole oikeuskäytännössä aiheuttanut kovin merkittäviä tulkintavaikeuksia. Tavallisimmin säännösten tulkitsemisvaikeudet kohdistuvat rikoksena pidettävän perättömän lausuman erottamiseen havaintojen ja muistin rajoittuneisuudesta, epätarkkuudesta tai virhelähteistä johtuvista epätosiksi osoittautuvista lausumista.

Kun epäselvissä tapauksissa virheelliseksi osoittautuvaa lausumaa rikosoikeudellisten tulkintaperiaatteiden mukaisesti on pidettävä pikemmin inhimillisen havainto- ja muistikyvyn rajallisuudesta johtuvana kuin perättömänä lausumana rikoslain 17 luvussa tarkoitetussa mielessä, etenkin tuottamuksellista perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä sovelletaan oikeuskäytännössä varsin harvoin. Perätöntä lausumaa koskevat säännökset ovat tarpeettoman monimutkaisia.

Rikostunnusmerkistöt on eroteltu sen mukaan, missä ominaisuudessa ja minkä viranomaisen toimittamassa menettelyssä perätön lausuma on annettu. Säännösten törkeysporrastus ei siten ole sellainen, jota on käytetty nykyisessä rikoslainsäädännössä ja joka on ehdotettu yleisesti muuten omaksuttavaksi rikosoikeuden uudistamisessa.

Perättömän lausuman rangaistavuusasteeseen vaikuttavat tarpeettoman paljon sellaiset seikat, jotka eivät ole vain lausuman antajan toimista riippuvaisia, muun muassa se, onko joku tuomittu rangaistukseen perättömän lausuman johdosta. Vaikka perätöntä lausumaa useissa tapauksissa on pidettävä varsin vakavana rikoksena, voimassa olevissa säännöksissä olevat rangaistusasteikot ovat paikoin epäsuhtaisen ankaria. Siitä, milloin perätön lausuma rikoksena täyttyy, ei ole laissa säännöstä lainkaan, vaan rikoksen toteutumisajankohta on määritelty oikeuskäytännön ratkaisuin.

Oikeudenkäynnin asianosaisen velvollisuus pysyä totuudessa on säännelty osaksi puutteellisesti ja osaksi epäjohdonmukaisesti. Yleisistä oikeudellisista periaatteista johtuu, että rikoksesta epäilty tai syytetty ei ole velvollinen pysymään totuudessa. Rikosasian asianomistaja ja riita-asian kumpikin asianosainen ovat asiaa oikeudessa käsiteltäessä velvollisia pysymään totuudessa.

Perätöntä lausumaa koskevien säännösten mukaan väärän tiedon antaminen tai asiaan kuuluvan seikan salaaminen on kuitenkin rangaistavaa vain, jos asianosaista on kuultu totuusvakuutuksen nojalla. Totuusvakuutuksen nojalla kuulusteleminen on käytännössä hyvin harvinaista. Esitutkinnassa rikosasian asianomistaja on kuitenkin perätöntä lausumaa koskevan rangaistuksen uhalla velvollinen pysymään totuudessa, vaikka hänellä ei ole vastaavaa uhkaa häntä tuomioistuimessa kuultaessa.

Edellä sanotun perusteella perätöntä lausumaa koskevien rikosoikeudellisten säännösten uudistamiseen rikoslain kokonaisuudistuksessa on tarvetta. Väärä ilmianto on rikoksena varsin samanlainen kuin perätön lausuma.

Kummassakin on kyse väärien tietojen antamisesta, josta voi olla seurauksena epäoikeudenmukainen ja tosiasioihin perustumaton tuomioistuimen tai muun lainkäyttöviranomaisen ratkaisu. Rikoslain säätämisaikaan väärä ilmianto kuitenkin ymmärrettiin läheisesti kunnianloukkaukseen verrattavaksi rikokseksi.

Sen vuoksi väärää ilmiantoa koskevat säännökset sijoitettiin lähelle kunnianloukkauksia koskevaa rikoslain 27 lukua. Tällä vuosisadalla käsitykset ovat muuttuneet ja väärä ilmianto ymmärretään nykyään yleensä oikeudenhoitoon kohdistuvaksi rikokseksi. Tällä kannalla oli myös rikosoikeuskomitea mietintöönsä sisältyvässä rikoslain runkosuunnitelmassa komiteanmietintö Useiden ulkomaiden rikoslaeissa on oikeudenkäynneissä tarvittavan todistusaineiston vääristelemistä koskevia nimenomaisia säännöksiä.

Suomen rikoslaissa tällaisia yhtenäisiä säännöksiä ei ole, vaan todistusaineistoon kohdistuvat laittomat toimenpiteet on säädetty rangaistaviksi eräiden rikosten yksittäisinä tekomuotoina. Tällaisia säännöksiä ovat lähinnä rikoksen suosiminen rikoslain 16 luvun 20 § ja epäsuora väärä ilmianto rikoslain 26 luvun 2 §. Todistusaineiston vääristeleminen voi toteuttaa myös jonkin väärennysrikoksen uusi vuonna säädetty rikoslain 33 luku tunnusmerkit, mutta kyseiset säännökset eivät sinänsä ota huomioon väärennetyn asiakirjan tai muun todistuskappaleen käyttämistä oikeudenkäyttöön kuuluvassa menettelyssä.

Todistusaineiston vääristelemisessä on perättömän lausuman ja väärän ilmiannon tavoin kysymys siitä, että teon johdosta lainkäyttöratkaisu voi perustua vääriin tietoihin. Väärän tiedon lähteinä ovat henkilöiden lausumien sijasta asiakirjat, esineet tai muut käytettävissä olevat todistuskappaleet. Eräiden maiden rikoslaeissa on säännöksiä, joiden mukaan rangaistavaa on oikeudenkäynnin todistajan tai asianosaisen painostaminen väkivaltaa tai uhkausta käyttämällä tai muulla siihen rinnastettavalla tavalla esimerkiksi jäämään pois oikeudenkäyntitilaisuudesta tai luopumaan asiasta.

Lainkäytössä on erittäin tärkeätä, että todistajia, asianosaisia tai oikeudenkäyntiin muussa ominaisuudessa osallistuvia ei painosteta väkivaltaa käyttämällä, uhkailemalla tai muulla tavalla. Heidän on voitava antaa lausumansa myös ilman koston pelkoa. Voimassa olevassa rikoslaissa ei ole todistajan tai muun oikeudenkäynnissä tai muussa viranomaismenettelyssä kuultavan tai kuullun henkilön uhkaamista koskevaa nimenomaista säännöstä.

Laitonta uhkausta koskeva säännös soveltuu tällaiseenkin uhkaamiseen. Lisäksi yllytys perättömän lausuman antamiseen sekä etenkin yritetty yllytys tällaiseen rikokseen sisältävät jo varsin laajan oikeudenkäynnissä tai muussa viranomaismenettelyssä kuultavaa henkilöä painostukselta suojaavan kriminalisoinnin.

Tällaisissa tapauksissa kysymykseen tulevia rangaistussäännöksiä ovat myös pahoinpitelyä koskevat säännökset, pakottaminen, kotirauhan rikkominen sekä kiristys ja törkeä kiristys. Oikeudenkäynnissä ja muussakin viranomaismenettelyssä annettavan todistelun saatavuus ja oikeellisuus ovat oikeudenkäytön asianmukaisuuden tukemiseksi keskeisen tärkeitä.

Jos todistajaan tai muuhun viranomaismenettelyssä kuultavaan henkilöön kohdistetaan väkivaltaa tai sen uhkaa tai heitä muuten uhataan, ei ainostaan loukata asianomaista henkilöä vaan samalla vaarannetaan myös lainkäytön toimivuutta ja uskottavuutta. Nykyiset rangaistussäännökset eivät riittävän selvästi ilmennä tätä erityistä uhkaa oikeusjärjestykselle eivätkä kaikin osin tarjoa myöskään riittävän laajaa rangaistusasteikkoa vakavimpien tekojen arvostelemiseksi.

Todistajan suojeleminen on myös kansanvälisesti arvioitu yhdeksi erityistä huomiota ja erityisiä toimenpiteitä vaativaksi ongelmaksi. Euroopan neuvostossa on valmisteilla suositus toimenpiteistä todistajan suojaamiseksi.

Perätöntä lausumaa, väärää ilmiantoa ja todistusaineiston vääristelemistä koskevat säännökset ehdotetaan koottavaksi yhteen oikeudenkäyttöön kohdistuvia rikoksia koskevaan rikoslain lukuun. Rikokset jaetaan törkeysasteisiin sellaisten periaatteiden mukaan, jotka ovat uusimmassa rikoslainsäädännössämme ja uudistusehdotuksissa vakiintuneet. Rangaistavan käyttäytymisen rajat eivät merkittävällä tavalla muutu.

Ehdotuksen mukaan lievennettäisiin epäsuhtaisia ja tarpeettoman ankaria rangaistusasteikkoja. Ehdotuksessa ei ole tuomioistuinten ja muiden oikeudenkäyttöelinten suojaa julkisina viranomaisina koskevia säännöksiä. On ilmeistä, että yleiset viranomaisia suojaavat rikosoikeudelliset säännökset, joita ehdotetaan uudistettaviksi samassa yhteydessä, ovat riittäviä suojaamaan vastaavasti myös oikeusviranomaisia.

Samoin rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia vuonna uudistettuja säännöksiä pidetään riittävinä myös oikeudenkäyttöelinten virkavastuun kannalta. Ehdotuksessa ei ole myöskään oikeudenkäynnissä niskoittelevaa asianosaista tai todistajaa tai siinä järjestystä rikkovaa tai häiritsevää tai loukkaavaa ilmaisua käyttävää henkilöä koskevia rangaistussäännöksiä. Tällaisiin henkilöihin kohdistuvia pakkokeinoja ja rangaistusuhkia koskevat säännökset sakkorangaistusuhkineen liittyvät niin kiinteästi oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin säännöksiin, että niiden pysyttämistä prosessuaalisten säännösten yhteydessä on pidettävä paremmin perusteltuna kuin niiden siirtämistä rikoslakiin.

Rikoslain 15 luvun 1 § muodostaisi perätöntä lausumaa tuomioistuimessa koskevan säännöksen. Perättömään lausumaan tuomioistuimessa syyllistyisi 1 todistaja ja asiantuntija tuomioistuimessa, 2 asianosainen tuomioistuimessa totuusvakuutuksen nojalla kuulusteltaessa sekä 3 muu henkilö valan tai vakuutuksen nojalla tuomioistuimessa kuultaessa, jos hän antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä salaa siihen kuuluvan seikan.

Tuomioistuimessa annetun perättömän lausuman rangaistusasteikko olisi sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta. Siitä on kysymys, jos 1 joku valan tai vakuutuksen nojalla oikeudenkäyntiin rinnastettavassa viranomaismenettelyssä, 2 muu kuin rikoksesta epäilty rikosasian esitutkinnassa henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulusteltaessa tai 3 muu kuin epäillyn asemassa oleva poliisitutkinnassa tai siihen rinnastettavassa viranomaismenettelyssä henkilökohtaisesti läsnä ollen kuulusteltaessa antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä salaa siihen kuuluvan seikan.

Rangaistus perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä olisi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Oikeushenkilön lakimääräinen edustaja, jota esitutkinnassa kuulustellaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta selvitettäessä, rinnastetaan 2 momentin mukaan rikoksesta epäiltyyn.

Ehdotetussa 15 luvun 3 §: Koska törkeä perätön lausuma tuomioistuimessa ääritapauksessa voisi olla varsin vakava rikos, rangaistusasteikoksi ehdotetaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Tuottamuksellinen perätön lausuma olisi 15 luvun 4 §: Muissa tapauksissa perätön lausuma olisi rangaistava vain tahallisena. Tuottamuksellisen perättömän lausuman rangaistusasteikkona olisi sakko tai enintään kuuden kuukauden vankeus.

Rikokseen osallistumista koskevista yleisistä säännöksistä johtuu, että toisen taivuttaminen tahallisen perättömän lausuman antamiseen rangaistaan sen lainkohdan mukaan, jonka mukaan yllyttäjä olisi tekijänä tuomittava. Jollei taivuttaminen johda perättömän lausuman toteutumiseen rikoksena, taivuttajaa rangaistaisiin ehdotetun 5 §: Rangaistus olisi sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi. Väärään ilmiantoon ehdotetun 6 §: Rangaistukseksi väärästä ilmiannosta ehdotetaan sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta.

Ehdotetussa 15 luvun 7 §: Sellainen rikos toteutuisi kätkemällä, hävittämällä, turmelemalla, muuntamalla tai muuten vääristämällä tuomioistuimessa tai rikoksen esitutkinnassa todisteena tarpeellinen esine, asiakirja tai muun todiste tarkoituksella saada syytön tuomituksi rangaistukseen tai muuten vahingoittaa toista.

Ehdotetun 2 momentin mukaan rangaistavaa todistusaineiston vääristelemisenä olisi myös vastaavanlaisen perättömän todisteen antaminen käytettäväksi tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa sekä sellaisen todisteen käyttäminen harhauttavalla tavalla. Todistusaineiston vääristelemisen rangaistusasteikoksi ehdotetaan sakkoa tai enintään kahden vuoden vankeutta. Todistusaineiston vääristeleminen olisi ehdotetun 8 §: Rangaistus törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä olisi vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta.

Pykälä koskisi oikeudenkäynnissä tai muussa viranomaismenettelyssä kuultavaan todistajaan, asiantuntijaan, muuhun kuultavaan tai asianosaiseen oikeudettomasti kohdistettua väkivaltaa tai uhkausta, jolla asianomaista estetään tai yritetään estää antamasta lausuntoa oikeudenkäynnissä, esitutkinnassa, poliisitutkinnassa tai niihin rinnastettavassa muussa viranomaismenettelyssä tai jolla vaikutetaan tai yritetään vaikuttaa lausunnon sisältöön.

Rangaistavaa olisi myös tehdä tällaiselle kuultavalle väkivaltaa tai uhata häntä väkivallalla sen vuoksi, mitä hän on lausunut edellä tarkoitetussa kuulustelussa. Rangaistukseksi voitaisiin tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta. Ehdotetussa 15 luvun 10 §: Säännöksessä mainittujen rikosten valmisteilla olemisesta tietävän velvollisuutena on ilmoittaa rikoksesta ajoissa joko viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa.

Lainkohdassa mainitut ilmoittamisvelvollisuuden alaiset rikokset ovat vakavimpia valtiollisia rikoksia, henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia, yleistä vaaraa aiheuttavia rikoksia, törkeä ympäristön turmeleminen ja törkeä huumausainerikos.

Ilmoittamatta jättämisen rangaistavuus edellyttää, että hankkeilla ollut rikos tehdään tai sitä yritetään. Rikossäännös ei koskisi ehdotuksen 2 momentissa mainittuja rikosta valmistelevaan läheisessä suhteessa olevia henkilöitä.

Ilmiantovelvollisuutta ei 3 momentin mukaan olisi henkilöllä, jolla on laissa säädetty vaitiolovelvollisuus. Rangaistus törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä olisi sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Ehdotuksen 11 § sisältää säännöksen rikoksentekijän suojelemisesta. Joka saatuaan tietää rikoksen tehdyksi edistämällä rikoksentekijän pakoa tai hävittämällä todisteita estää tai yrittää estää rikoksentekijän joutumista vastuuseen rikoksesta, tuomittaisiin rikoksentekijän suojelemisesta.

Säännös ei koskisi rikokseen osallisia, rikoksentekijälle läheisiä henkilöitä eikä rikosta, josta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin kuusi kuukautta vankeutta. Rangaistukseksi voitaisiin tuomita sakkoa tai vankeutta enintään yksi vuosi.

Perätöntä lausumaa pidetään yleensä niin sanottuna kansallisesti rajoittuneena rikoksena. Sen mukaisesti perätön lausuma Suomen rikoslain mukaan on rangaistava vain suomalaisessa tuomioistuimessa tai lainkäyttöviranomaisen edessä tehtynä. Suomi on vuoden alusta tullut Euroopan unionin jäseneksi.

Kansainvälistymisen myötä lisääntyvät muutenkin sellaiset tapaukset, joissa oikeusasian käsittely ei rajoitu vain yhden maan tuomioistuimeen. Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti perustetussa Kansainvälisessä tuomioistuimessa ja YK: Tästä syystä rikoslain 15 luvun 12 §: Sen mukaan perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä sovellettaessa tuomioistuimella tarkoitetaan myös Kansainvälistä tuomioistuinta ja muuta YK: Perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä sovellettaessa rikoksen on katsottu täyttyvän vasta silloin, kun kuuleminen tai kuulustelu päättyy.

Näin ollen rikoksen tunnusmerkit eivät toteudu, jos kuulusteltava ennen mainittua ajankohtaa oikaisee totuudenvastaisen lausumansa tai ilmaisee salaamansa seikan. Oikeusjärjestyksemme perustuu sille periaatteelle, ettei kukaan ole velvollinen myötävaikuttamaan oman rikosoikeudellisen vastuunsa toteuttamiseen esimerkiksi tunnustamalla syyllistyneensä rikokseen tai muuhun lainvastaiseen tekoon.

Ehdotetun 15 luvun 13 §: Perätöntä lausumaa tuomioistuimessa koskeva säännös ehdotetaan rikoslain 15 luvun 1 §: Rangaistavaa olisi perättömän lausuman antaminen ensinnäkin todistajana tai asiantuntijana tuomioistuimessa, mikä on nykyisin säädetty rangaistavaksi rikoslain 17 luvun 1 ja 2 §: Toiseksi olisi rangaistavaa perättömän lausuman antaminen asianosaisena tuomioistuimessa totuusvakuutuksen nojalla, mistä rangaistussäännös nykyisin on rikoslain 17 luvun 3 a §: Kolmanneksi rangaistavaa säännöksen mukaan olisi perättömän lausuman antaminen muuten kuin todistajana tai asiantuntijana tuomioistuimessa valan tai vakuutuksen nojalla, josta säädetään nykyisin 17 luvun 3 §: Ehdotukseen ei sisälly asianosaisen totuusvelvollisuuden yleistä rangaistustehostetta.

Näin ollen tuomioistuimessa asianosaisen vastoin tuntemiaan tosiseikkojakin antama lausuma olisi rankaisematon, jollei sitä ole annettu totuusvakuutuksen nojalla.

Lainvalmistelun aikaisemmissa vaiheissa on todettu, että asianosaisten totuudessapysymisvelvollisuus on nykyisin puutteellisesti järjestetty.

Myös rikosoikeuskomiteassa esitettiin sellaisia käsityksiä, että vastoin parempaa tietoa tapahtuva valehteleminen oikeuden edessä olisi aina rangaistava perättömänä lausumana. Rikosoikeuskomitea ei tehnyt ehdotuksia asianosaisen perättömän lausuman rangaistavuuden laajentamiseksi, koska komitean käsityksen mukaan ongelman ratkaiseminen kaipasi lisäselvityksiä. Riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyä uudistettaessa pyrittiin vahvistamaan asianosaisen kuulemisen käyttöä todistelutarkoituksessa.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §: Riita-asian asianosaisen kuulemista totuusvakuutuksen nojalla koskevaa lainkohtaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 61 §: Hallituksen esityksen perusteluissa katsotaan, että totuusvakuutusta tulisi käyttää vain rajoitetusti. Sitä ei tulisi käyttää silloin, kun sillä ei voida lisätä varmuutta siitä, puhuuko asianosainen totta.

Esimerkkinä mainitaan tilanne, jossa asianosaiset puhuvat samasta seikasta eri tavoin. Valan tai vakuutuksen antamisesta huolimatta asianosaiset todennäköisesti pysyisivät kertomuksissaan, jolloin tuomioistuimen tietoon tulisi vain se, että jompikumpi asianosainen kertoo antamansa vakuutuksen vastaisesti.

Valmisteilla olevassa rikosasiain oikeudenkäyntiuudistuksessa ei ole ehdotettu asiallisia muutoksia asianosaisten kuulemista koskeviin lainkohtiin. Perätöntä lausumaa koskevia säännöksiä valmisteltaessa on päädytty siihen, ettei ole tarkoituksenmukaista asettaa yleistä rangaistusuhkaa asianosaisen painostamiseksi täyttämään totuusvelvollisuutensa.

Perätöntä lausumaa koskevan rangaistuksenuhan liittämisen todistelutarkoituksessa tapahtuvaan asianosaisten kuulemiseen voidaan arvioida vain harvoin edistävän totuuden selvillesaamista. Toisaalta asianosaisena oikeudessa annetun väärän tiedon ja merkityksellisten tosiseikkojen salaamisen kriminalisoiminen toisi toteutettuna huomattavia tulkintavaikeuksia. Oikeudenkäynnissä on kyse kahden tai useamman asianosaisen välisestä suhteesta, jossa asianosainen usein tuo esiin ennen kaikkea sellaisia seikkoja, jotka tukevat hänen omia vaatimuksiaan, ja jättää vähemmälle huomiolle näitä vaatimuksia vastaan puhuvat vastapuolelle edulliset seikat.

Oikeudenkäynteihin joudutaan usein juuri siitä syystä, että asianosaisilla on riidan kohteena olevasta asiasta eriävät käsitykset. Tosiseikkojen ymmärrettävän omasta näkökulmasta painottamisen ja omaksi eduksi tapahtuvan tulkitsemisen ero suoranaiseen valehtelemiseen ja salaamiseen on monissa tapauksissa vaikeata tehdä. Myös oikeudenkäynnin tavoitteiden kannalta saattaa olla eduksi, ettei asianosaisen kuulemiseen aina liity kuultavaan kohdistuvaa rangaistusuhkaa.

Asianosainen saattaa liiaksikin varoa epävarmojen havaintojensa paljastamista, jos hänen on pyrittävä puolueettomaan ja ehdottoman oikeaan näkemykseen. Muiden asianosaisten ja heidän avustajiensa sekä viime kädessä oikeuden puheenjohtajan tulisi kyetä vaatimaan tarkempaa selvitystä kertomuksen epävarmoista kohdista. Vastaisuudessakin olisi käytettävissä riita-asian asianosaisen kuuleminen totuusvakuutuksen nojalla sellaisista seikoista, joilla on erityistä merkitystä asian ratkaisulle, ja asianomistajan kuuleminen totuusvakuutuksen nojalla siitä, mitä ja minkä verran hän rikoksen johdosta on kärsinyt vahinkoa.

Ehdotettu kriminalisoinnin rajaus vastaa myös niitä näkökohtia, joiden perusteella oikeudenkäyntimenettelyn uudistuksissa on päädytty säilyttämään erillään asianosaisen kuuleminen todistelutarkoituksessa ja asianosaisen kuuleminen totuusvakuutuksen nojalla. Laaja kriminalisointi ei ilmeisesti toisi merkittävää hyötyä, mutta saattaisi jäykistää selvityksen saamista ja aiheuttaa perusteettomia tutkintoja perättömistä lausumista.

Sitä paitsi totuudesta poikkeamiseen liittyy jo vakavimmissa tapauksissa rangaistusuhka ja myös muita asianosaiselle kielteisiä seurauksia. Jos asianosainen vääriä tietoja antamalla aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi tai joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein, hänet voidaan tuomita väärästä ilmiannosta. Väärien tietojen antaminen tuomioistuimelle asianosaisena kirjallisen todistuksen muodossa on jo nykyisin säädetty rangaistavaksi ja olisi sitä myös ehdotuksen mukaan.

Rikoksia viranomaisia vastaan koskeva ehdotettu rikoslain 16 luku sisältää rikossäännöksen väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle, joka pääkohdin vastaa nykyistä rikoslain 17 luvun 8 §: Väärien tietojen antaminen oikeudelle asianosaisena toteuttaa useissa tapauksissa niin sanotun prosessipetoksen tai sen yrityksen tunnusmerkit. Väärien tietojen antamisella oikeudenkäynnissä ei ole asianosaiselle edullista vaikutusta, ellei annetulle tiedoille löydy tukea muista lähteistä.

Asianosaisen teot, joilla pyritään vaikuttamaan todistajiin tai todisteisiin, voivat olla rangaistavia yllytyksenä tai yritettynä yllytyksenä perättömään lausumaan tai todistusaineiston vääristelemisenä taikka esimerkiksi väärennysrikoksena.

Rankaisematonta väärien tietojen antaminen olisi lähinnä niissä tapauksissa, joissa asianosainen antaa yleisluonteisia omaa asemaansa tukevia vääriä tietoja saattamatta ketään toista syytteen tai muun viranomaisen toimenpiteen vaaraan. Vaikka asianosaisen totuusvelvollisuuden yleistä rangaistustehostetta ei vastaisuudessakaan olisi, asianosaisen tällainenkaan valehtelu ei ole vailla merkitystä hänen itsensä haitaksi. Väärien tietojen antaminen asianosaisena oikeudessa on seikka, jonka tuomioistuin ottaa huomioon todisteena asiassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 5 §.

Väärien tietojen antaminen heikentää asianosaisen yleistä luotettavuutta. Vääriä tietoja antaneen asianosaisen vastapuolella on usein mahdollisuus omilla lausumillaan tuoda tosiseikat tuomioistuimen tietoon. Perättömän lausuman tekotapoja ei ole nykyisessä rikoslain 17 luvussa säännelty täysin yhtenäisesti. Ehdotuksen mukaan perätön lausuma voisi kaikissa tapauksissa toteutua kahdella tavalla, joko antamalla väärä tieto asiassa tai salaamalla asiaan kuuluva seikka ilman laillista syytä.

Tässä tarkoitettu tahallinen perätön lausuma ei toteudu silloin, kun lausuman antaja kertoo totuudenmukaisena pitämänsä, mutta tosiasiassa virheellisen asiantilan. Tällöin voi kuitenkin toteutua ehdotetussa 15 luvun 4 §: Myös tapa, jolla lausuman antaja on tullut tietämään tosiseikan, on sellainen asia, joka kuuluu perättömässä lausumassa objektiivisen totuuden alaan. Näin ollen esimerkiksi todistaja, joka kertoo nähneensä tietyn henkilön tehneen rikoksen toista vastaan, vaikka ei ole rikosta nähnyt, vaan kuullut siitä muilta, syyllistyy perättömän lausuman antamiseen, vaikka todellisuudessa kyseinen rikos hänen kertomallaan tavalla olisikin tapahtunut.

Annettu tieto on väärä silloinkin, kun se ainoastaan joiltakin osin poikkeaa totuudesta. Poikkeaminen voi olla myös esimerkiksi liioittelua tai jonkin totuudenvastaisen seikan lisäämistä sinänsä totuudenmukaiseen kertomukseen. Väärä tieto tulee antaa asiassa. Vaatimus vastaa voimassa olevaa lakia, joka ei edellytä, että lausumalla on merkitystä asiassa.

Se, että perätön lausuma koskee asianhaaraa, joka ilmeisesti ei vaikuta asiaan, on rikoslain nykyisessä 17 luvun 7 §: Vastaava säännöstä ei ehdoteta enää otettavaksi lukuun. Ehdotettu rangaistusasteikko mahdollistaa myös sakkorangaistuksen käytön, ja nykyiset toimenpiteistä luopumista koskevat säännökset antavat aikaisempaa laajemman harkintavallan myös tällaisten tapausten arvostelemiseen.

Kuultavalla saattaa jossakin tilanteessa olla ymmärrettävä halu antaa virheellisiä tietoja omista toimistaan, vaikka niissä ei olisikaan kysymys seikoista, joista hänellä lain mukaan on oikeus vaieta. Jos todistaja on perustellusti voinut uskoa totuudesta poikkeamisen olevan asian kannalta täysin merkityksetöntä, tällaiseen poikkeamiseen on perusteltua voida soveltaa tavanomaista lievempää arvostelua. Todistajalle ei kuitenkaan ole syytä jättää oikeutta vapaasti harkita, mitkä seikat ovat asian kannalta merkityksellisiä.

Siksi lähtökohdaksi on asetettu velvollisuus pysyä totuudessa kaikissa asiassa annettavissa tiedoissa. Pykälän rangaistusasteikkoa koskevien perustelujen yhteydessä on laajemmin käsitelty erityisen lievien tapausten arvostelua.

Paitsi antamalla väärä tieto asiassa perätön lausuma voi rikoksena toteutua myös asiaan kuuluvan seikan salaamisella. Salaamisen tunnusmerkistön toteutuminen ei edellytä, että kyseistä seikkaa olisi lausuman antajalta nimenomaisesti kysytty.

Ehdotettu säännös perustuu sille ajatukselle, että lausuman antaja säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa on velvollinen omasta aloitteestaan antamaan asiaan kuuluvat tiedot. Lausuman antajalle kohdistetulla nimenomaisella kysymyksellä voi olla kuitenkin sellainen indisiovaikutus, että kerrottavaksi pyydetyn seikan salaamista voidaan helpommin pitää tahallisena kuin sellaisen seikan, jonka kertomisen tarpeellisuuteen ei ole kiinnitetty lausuman antajan huomiota.

Salaaminen on rangaistavaa perättömänä lausumana vain, jos salaaminen on tapahtunut ilman laillista syytä. Oikeusjärjestys antaa kuulusteltavalle useissa tapauksissa oikeuden jättää kertomatta määrätynlaisen seikan. Lisäksi on tapauksia, joissa oikeusjärjestys suorastaan velvoittaa pitämään salassa määrätynlaisia tosiseikkoja.

Käsiteltäessä rikosasiaa tuomioistuimessa syytetty ei ole totuusvelvollisuuden alainen. Tämä ilmenee oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 1 §: Vuonna perustettu Maaseudun Tulevaisuus on puoluepoliittisesti sitoutumaton. Palveluksessamme on yhteensä noin 70 henkilöä. Toimitus, markkinointi sekä asiakaspalvelu sijaitsevat Helsingissä. Eri puolilla maata työskentelee joukko vakinaisia toimittajia ja Brysselissä meillä on oma kirjeenvaihtaja.

Suomalaisen Maaseudun toimitus ja markkinointi toimivat Ylivieskassa. Painettu Maaseudun Tulevaisuus on maa- ja metsätalouden elinkeinoihin, kulttuuriin ja harrastuksiin keskittyvä erikoissanomalehti. Sitä voisi luonnehtia vaikkapa maaseudun Kauppalehdeksi. Perjantain lehden välissä jaettava Viikonvaihde sisältää juttuja maaseudusta ja sen ihmisistä, ruuasta, käsitöistä, nikkaroinnista jne. Lisäksi mukana on päivittäiset tv- ja radio-ohjelmat koko viikolle.

Kantri on kuukausittain ilmestyvä tuhti lukupaketti, jonka parissa lukija voi palkita itsensä hyvällä omalla hetkellä. Se kertoo tästä ajasta ja ihmisistä, maaseudun elämästä ja ilmiöistä. Suomalainen Maaseutu on niin ikään kerran kuukaudessa ilmestyvä teemaliite, joka on suosittu vaihtokoneiden osto- ja myyntipaikka.

Maaseudun Tulevaisuus on erittäin aktiivinen somessa, joten voit seurata uutisointiamme ja sekä lukea että jakaa juttuja Facebookissa ja Twitterissä.

Meillä on myös oma YouTube -kanava sekä Instagram -tili. Ilmatieteen laitoksen tuottaman sääpalvelun avoimessa osiossa saat kattavan ennusteen oman paikkakuntasi säästä, valtakunnallisen sadealuekartan sekä voimassa olevat varoitukset. SÄÄPLUS-osioista löytyvät säätilastot 20 eri havaintoasemalta sekä kartta-animaatiot lämpötiloista, pilvialueista, kasvukauden lämpösummasta, hallaennusteesta, sadesummasta ja lumen syvyydestä.

Ystävää etsimässä -kirjeenvaihtopalvelussa voit etsiä ystävää, seurustelukumppania, kirjeenvaihtokaveria, seuraa kalaretkille tai metsään tai kenties ulkomaanmatkoille.

Ystävää etsimässä -tekstiviestipalvelun kautta voit jättää ilmoituksen joko painetussa lehdessä tai verkkopalvelussa julkaistavaksi. Näköislehti on painetun lehden sähköinen versio, jota voit lukea verkkosivustolla. Myös lehden liitteiden eli Kantrin, Suomalaisen Maaseudun ja Viikonvaihteen sähköiset versiot löytyvät verkosta.

Mobiililaitteissa tarvitset näköislehden lukemiseksi erillisen sovelluksen. Windows-laitteille sovellusta ei valitettavasti ole ladattavissa.

Lainkäyttöön kohdistuvana rikoksena pidetään edellä mainittujen rikosten lisäksi törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämistä, mistä on säännös rikoslain kokonaisuudistuksen toisen vaiheen yhteydessä hyväksytyssä rikoslain 16 luvun 19 §: Isyyslaissa tarkoitetuissa asioissa totuusvakuutuksen nojalla ei saa kuulustella asianosaisia tai heidän edustajiaan lain 30 §. Siitä, milloin perätön lausuma rikoksena täyttyy, ei ole laissa säännöstä lainkaan, vaan rikoksen toteutumisajankohta on määritelty oikeuskäytännön ratkaisuin. Jos joku on syyllistynyt perättömän lausuman antamiseen, miesprostituoitu maaseudun tulevaisuus ilmoitukset, mutta omasta aloitteestaan peruuttaa lausuman tai ilmaisee salaamansa seikan ennen tuomion antamista asiassa tai vahingon syntymistä toiselle, rangaistusta ei määrätä teon toteuttavan rikossäännöksen rangaistusasteikosta, vaan lausuman antajaa rangaistaan sakolla, jollei tuomioistuimen harkinnan mukaan jätetä rangaistusta kokonaan tuomitsematta. Näin ollen ehdotettu seksitreffit mobiili czech anal escort kohta ei ole tarkoitettu sovellettavaksi sellaiseen tapaukseen, jossa lausuman johdosta ilmeisesti tuomittaisiin huomattavasti ankarampaan sakkorangaistukseen kuin ilman perätöntä lausumaa. Ehdotuksen mukaan nykyisen lain sääntely ei perusteiltaan muuttuisi. Lain 17 luvun 1 §:

1 thoughts on “Miesprostituoitu maaseudun tulevaisuus ilmoitukset

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *